Tästä löydät usein kysyttyjä kysymyksiä lähetystyöstä ja kansainvälisestä vastuusta.
Lähetystyö ei ole käännyttämistä. Se on kokonaisvaltaista kirkon työtä, johon sisältyy oman vakaumuksen jakamista toisten kanssa, kristillistä palvelua eli diakoniaa ja vaikuttamistoimintaa.
Evankeliumi Jumalan rakkaudesta on kristinuskon tärkein sanoma, ja tavoitteena on kertoa siitä kaikille sanoin ja teoin. Ketään ei kuitenkaan pyritä käännyttämään.
Kristillinen palvelu suuntautuu kaikkia avuntarvitsijoita kohtaan riippumatta heidän taustoistaan, uskonnostaan tai muusta katsomuksestaan. Autettavalta ei myöskään edellytetä muutosta suhteessa kristinuskoon.
Ajatuksena on vastata ihmisen hätään. Kristillinen palvelu pyrkii poistamaan hädän syitä, vaikuttamaan päätöksentekoon sekä lisäämään jokaisen osallisuutta.
Tähän kuuluvat paikallisten kirkkojen ja yhteisöjen omaehtoisuuden tukeminen, kehitysyhteistyö, humanitaarinen apu, rauhan- ja sovinnontyö sekä ihmisoikeuksien puolustaminen. Useimmiten näiden tavoitteiden eteen työskennellään yhdessä paikallisten tai kansainvälisten kumppanien kanssa.
Lähetysjärjestö on lähetystyöhön erikoistunut seurakuntien palvelujärjestö.
Kirkko ja seurakunnat tarvitsevat kirkon lähetysjärjestöjä oman lähetysvastuunsa toteuttamisessa ulkomailla.
Lähetysjärjestöjen työhön kuuluu paikallisten kristittyjen yhteisöjen, kirkkojen ja seurakuntien perustamista ja tukemista, kristillisen sanoman esillä pitämistä, kristillistä palvelua ja vaikuttamista yhteiskunnassa.
Lähetysjärjestöt ovat syntyneet yhdistysmuotoisina eri aikoina ja erilaisissa historiallisissa tilanteissa. Kullakin järjestöllä on oma erityislaatunsa ja ne toimivat enimmäkseen eri alueilla. Vuosien varrella järjestöjen välistä yhteistyötä ja koordinaatiota on pyritty vahvistamaan.
Kirkon Ulkomaanapu puolestaan on kirkon perustama säätiö, joka toteuttaa kirkon diakonista vastuuta maamme rajojen ulkopuolella. Vuodesta 2013 lähtien kirkon järjestöjen suhde kirkkoon on sovittu niin kutsutun perussopimuksen avulla.
Kirkon kansainvälistä työtä tekevät järjestöt – Kirkon Ulkomaanapu ja kahdeksan lähetysjärjestöä – ovat syntyneet eri aikoina ja erilaisista syistä. Nykyisin niiden suhde kirkkoon määritellään ns. perussopimuksessa, jonka Suomen evankelis-luterilainen kirkko on niiden kanssa allekirjoittanut.
Sopimus velvoittaa sopijajärjestöt noudattamaan omassa toiminnassaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tunnustusta ja päätöksiä sekä toteuttamaan kirkon lähetysstrategiaa ja sen toimintaperiaatteita.
Kirkon ulkoasiain osasto seuraa järjestöjen tapaa toteuttaa sopimusta. Seurakuntien toivotaan antavan tietoa sopimuksen toteutumisesta seurakuntatasolla hiippakuntien kansainvälisen työn sihteereille tai Kirkon lähetystyön keskukselle.
Rahankäyttöä seurataan aktiivisesti. Kirkon työ ulkomailla on avointa ja läpinäkyvää. Kaikkea lähetys- ja avustustyötä valvotaan ja rahankäyttöä seurataan tarkasti muun muassa tilintarkastusten, toimintakertomusten ja seurantamatkojen avulla.
Kirkolle on erittäin tärkeää, että työ saavuttaa sitä tarvitsevat ihmiset. Sen vuoksi kirkko toimii sellaisten järjestöjen ja kirkkojen kautta, jotka täyttävät kirkon lähetys- ja avustustyön kriteerit. Tällä tavalla kirkon kansainvälinen työ on tehokasta ja sen vaikutukset ulottuvat laajalle.
Alla olevasta grafiikasta näkyy, että vuoden 2021 tilitysten mukaan järjestöjen saamista rahoista keskimäärin 84 % käytettiin kansainvälisissä kohteissa siihen työhön, johon ne on kerätty. Muu osa käytetään työn kannalta välttämättömään hallinnointiin, suunnitteluun, varojen hankintaan ja saavutetuista tuloksista kertomiseen. Tarkempia tietoja saaduista varoista ja niiden käytöstä löydät täältä.
Kansainvälisen työn linjaus ja perussopimus