4. adventtisunnuntai: Odottaminen osana elämää

Matt. 1:18–24

Neljäs adventtisunnuntai on omistettu lasta odottavalle Marialle. Odotusaika oli Marialle hyvin poikkeuksellinen. Hän eli epävarmassa ympäristössä kantaen kuitenkin sisällään suurta luottamusta siihen, että Jumala on hänen kanssaan. Marian matka kertoo siitä, että Jumala syntyy keskelle epätäydellisyyttä ja keskeneräisyyttä.

Myös meidän aikamme ihmisille odottaminen on tuttua, vaikka sen sävy saattaakin olla toisenlainen. Meiltä saatetaan odottaa, että pysymme jatkuvien muutosten, uutisten, päätösten ja epävarmuuksien perässä, vaikka ne tulevat nopeammin kuin ehdimme niitä käsitellä. Vallitseva maailmantilanne, arjen kuormitus ja jatkuva ärsyketulva saattaa tehdä rauhallisesta ja luottavaisesta odotuksesta vaikeaa.

Marian odotus kuitenkin muistuttaa, että odotus ei ole vain ajan kulumista, vaan aikaa, jolloin jokin tärkeä voi kehittyä ennen kuin se tulee esiin. Odottaminen on valmistautumista hetkeen, jota ei voi täysin ennakoida. Se on luottamusta silloinkin, kun epävarmuus varjostaa olosuhteita. Tämä viesti on hyvin ajankohtainen tänäänkin, sillä monet meistä saattavat kokea olevansa juuri nyt jonkinlaisessa välivaiheessa, vasta matkan eri etapeilla. Tietämättä kuitenkaan aivan tarkalleen, mihin odottava matka päätyy.

Marian esimerkin mukaisesti odotuksen hetkissä on mahdollisuus kasvaa, löytää sisäistä rauhaa ja syventää luottamusta. Vaikka tuleva ei olekaan täysin näkyvissä, voimme luottaa siihen, että jokainen vaihe matkaa muokkaa meitä ja valmistaa siihen, mitä on tulossa. Odottaminen ei siis ole vain välitila, vaan arvokas osa elämää, joka kantaa merkityksensä ajan myötä. Lopulta, kuten Marian kohdalla, odotus voi tuoda elämäämme myös suurimman lahjan.

Elina Pöysti
Sairaalapappi, lyhytterapeutti ja parineuvoja sekä ikuinen elämäntarinoiden ja mielenmaisemien tutkimusmatkailija.