Etiikka on toisaalta teologiaan, toisaalta käytännölliseen filosofiaan kuuluva oppiaine. Teologinen etiikka tutkii kirkon tai uskonnollisen ihmisen moraalista ajattelua ja käyttäytymistä sekä niiden perusteita. Kiinnostuksen kohteena ovat erilaiset arvoarvostelmat tai niiden takana olevat laajemmat teoreettiset hahmotukset (metaetiikka). Teologinen etiikka kuuluu systemaattisen teologianalaan.
Luterilaisen moraaliteologian pohja on niin sanotussa luonnollisessa moraalilaissa. Eettisesti oikeat teot ovat järjen sanelemia, ja niitä voivat tehdä kaikki maailmankatsomuksesta riippumatta. Hyvät teot eivät kuitenkaan pelasta ihmistä. Luterilaisen moraaliteologian perusnormina on pidetty kultaista sääntöä, joka kehottaa rakastamaan lähimmäistä niin kuin itseään.
Etiikka- ja moraali-sanoja käytetään osin rinnakkain. Johdonmukainen tapa erottaa ne toisistaan olisi käyttää etiikka-sanaa kuvaamaan esimerkiksi vain moraalia tutkivaa tiedettä ja moraalia kuvaamaan inhimillisiä käsityksiä oikeasta ja väärästä.
Kuitenkin protestanttisessa maailmassa etiikka-sana on laajasti korvannut sitä vanhemman moraali-sanan käyttötavat, ja varsinkin adjektiivi ‘eettinen’ on vakiintunut moraalista toimintaa kuvaavaksi ilmaisuksi.