Ihminen on Jumalan kuva, ja ihmisen luontoon on ”sisäänrakennettu” moraalinen toimintatapa; ihmisen sydämeen on luomisessa kirjoitettu käsitys hyvästä ja pahasta. Sitä kutsutaan luonnolliseksi moraalilaiksi. Kultainen sääntö on jokaisen sydämeen piirtyvä rakkauden laki, jonka mukaan ihminen on luotu elämään. Ihmiset voivat tunnistaa rakkauden lain vaatimukset. Se kehottaa ihmistä toimimaan kultaisen säännön ja rakkauden kaksoiskäskyn mukaan.
Luonnollinen moraalilaki koskee kaikkia ihmisiä. Jokainen ihminen pystyy tunnistamaan tämän moraalilain vaatimuksen itsessään, eikä se periaatteessa riipu hänen uskonnollisesta suuntautumisestaan tai esimerkiksi Raamatun ilmoituksesta. Se on myös riippumaton ajan ja paikan muutoksista.
Syntiinlankeemus on kuitenkin heikentänyt moraalitajua. Tulkinnat moraalilaista vaihtelevat. Luonnollisen lain sisältö ei ole sama kuin yleinen mielipide. 10 käskyä, rakkauden kaksoiskäsky ja Vuorisaarna kirkastavat rakkauden vaatimusta ja ohjaavat kysymään lähimmäisen parasta.
Samalla tavalla kuin Jumala pitää yllä luotujen elämää, hän myös ylläpitää luonnollista moraalilakia ihmisten sydämissä. Luterilaisen etiikan perustana on Jumalan olemus ja tahto, usko ja rakkaus, joita rakkauden käskyä ilmentävä luonnollinen laki ilmaisee.
Rakkauden kaksoiskäskynä luonnollinen laki vaatii rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseään. Synti ei muuta luonnollisen lain kahtalaista rakkauden vaatimusta. Laki on edelleen kirjoitettu ihmisen sydämeen, vaikka hän ei sitä seuraisikaan.
Synti vaikuttaa sen, että lain vaatimus kuuluu aiempaa heikompana. Lisäksi se koetaan vaativana, pakottavana ja uhkaavana. Mieluisa ja täytettävissä ollut laki on muuttunut mahdottomia vaativaksi velkakirjaksi syntiinlankeemuksen vuoksi. Evankeliumi armona ja anteeksiantamuksena vapauttaa seuraamaan rakkauden lakia vapaaehtoisesti. Uskossa läsnäoleva Kristus vaikuttaa uskon ja lähimmäistä palvelevan rakkauden.