Viattomien lasten päivä: Me turvapaikan hakijat  

Matt. 2:13–21 

Viattomien lasten päivän kertomuksessa Jeesuksen vanhemmat vievät pienokaisensa turvaan Egyptiin. Suomalaisten on helppo ulkoistaa pakolaisuuden kysymykset etäisiin uutisiin, epämääräisiin ihmismassoihin ja kehitysapumäärärahoihin.

Oikeasti sota ja pakoon lähteminen ovat hyvin lähellä kansakuntamme historiassa. Yhä edelleen kannamme edellisten sukupolvien taakkoja evakkomatkoista ja sodan menetyksistä.

Jokainen ihminen kaipaa suojaa. Tarvitsen sisäistä ja ulkoista tilaa, jossa olemassaoloni ei ole uhattuna. Turvassa hermosto rauhoittuu eivätkä ajatukset vello.

Aikuinen voi itse valita paikkoja ja tilanteita. Kaikista suojattomimpia tässä maailmassa ovat lapset. Lapsi elää aikuisten hyväntahtoisuuden varassa. Juuri lasten suojelemisen takia tuntuu tärkeältä olla töissä kirkon perheneuvonnassa. Kun aikuiset käsittelevät kipupisteitään ja suhteensa haavoja, ongelmat eivät jää lasten kannettaviksi.

Kun parisuhteen yhteys rakoilee, vaille jäänyt lapsi meissä herää. Kun tipahdamme ahdistukseen, keho jännittyy ja kiristyy. Ruumiin muistiin ovat jääneet nekin hetket, joita mieli ei ole pystynyt tallentamaan. Vahvimmassakin aikuisessa elää myös lapsuuden kokemukset. En ehkä tunnista lasta sisälläni, mutta se kaipaa suojaa ja rakkautta.

Sinulla on lupa etsiä ja saada turvaa. Vaatiiko turvan saaminen tänään lähtemistä vai kohti menemistä? Joskus on viisasta ottaa etäisyyttä. Toisinaan en tunnista hyvää, joka on lähellä.

Olen kiitollinen kaikista turvallisista ihmisistä, jotka osoittavat minulle lämpöä. Elämässäni on myös yksi perustavanlaatuinen turvapaikka. Minulle Jumala näyttäytyy ensisijaisesti turvan antajana.  

Anja Nwose
Kirjoittaja on forssalainen perheneuvoja, jonka arkea maustavat länsiafrikkalaiset sävyt.