Valvomisen sunnuntai: Eksyneenä vai valveilla?

Matt. 25:1–13

Valvomisen sunnuntai on päivä, joka kehottaa ihmistä pitämään sydämen ja mielen läsnä olevana sekä valppaana. Valvomisesta saattaa kuitenkin tulla mieleen unettomat yöt, kun kuunvalo loistaa sälekaihtimien välistä ja piirtää seinälle varjoja. Varjoja, jotka muistuttavat mörköjä, joita mieli yrittää yön hiljaisuudessa tehdä näkyviksi.

Päivisin nämä varjot saattavat vain muuttaa muotoaan. Niitä saattaa kantaa mukanaan kiireen, väsymyksen tai levottomuuden muodossa. Mieli harhailee jo seuraavassa asiassa tai eilisen kesken jääneessä tehtävässä. Elämme keskellä tietotulvaa, jossa ärsykkeitä, uutisia ja viestejä tulee joka puolelta. Päivät täyttyvät reagoinneista ja samalla yhteys siihen, mikä on oikeasti merkityksellistä, saattaa hämärtyä. Viipyminen nykyhetkessä voi tuntua kaukaiselta ajatukselta. Pysähtymisen taito on saattanut unohtua, kun suorittamisen kyky on vienyt kaiken huomion. Fyysisesti voi olla paikalla, mutta mieli ei ole läsnä. Ikään kuin olisi jatkuvassa liikkeessä, mutta matka ei johda minnekään.

Valvomisen sunnuntailla on tärkeä sanoma, jolla se kysyy, missä olet juuri nyt. Ei fyysisesti vaan sisäisesti. Tässä hetkessä. Joskus kiireen ja suorittamisen keskellä voi eksyä myös itseltään. Tästä syystä Valvomisen sunnuntain viesti tulee ajankohtaiseksi myös nykyhetkessä, sillä se kehottaa heräämään ja olemaan valpas sille, ettei hukkaa itseään. Olemaan valveilla sekä sisäiselle että ulkoiselle maailmalle ja sen vaikutuksille omaan elämään. Valveilla sille, mikä on olennaista. Tietoista valintaa pysähtyä ja tarkastella suuntaa mihin on menossa ja mistä syystä. Kääntää valppaus sen suuntaan, mikä tuo rauhaa sydämeen ja olla valveilla hetkessä.

Elina Pöysti
Sairaalapappi, lyhytterapeutti ja parineuvoja sekä ikuinen elämäntarinoiden ja mielenmaisemien tutkimusmatkailija.