3. adventtisunnuntai: Tien raivausta 

Matt. 11:11–19

Raivatkaa autiomaahan Herralle tie! Tasoittakaa yli aron valtatie meidän Jumalallemme! (Jes. 40:3)

Ihan pari viikkoa sitten tein retken Lapin erämaahan ystäväni kanssa. Heräsimme hieman ennen auringonnousua, pakkasimme reput ja solmimme vaelluskenkien nauhat. Oli kirkas ja kylmä sää. Maassa ei ollut lunta vain pakkasen huurruttama sammalikko ja varvikko. Halusimme kiivetä puurajan yläpuolelle tunturin laelle katsomaan maisemia. 

Kiipesimme tiheästi kasvavaa vaaran sivua ylös, rämmimme ja ähisimme. Hypimme kiveltä toiselle tasapainoillen. Laskeuduimme jyrkkää sammaleista rinnettä vaivalloisesti alas. Etsimme purosta ylityspaikkaa ja loikkasimme yli. Upottavin askelin ylitimme juuri ja juuri painoamme kantavan suon ja saavuimme sankkaan pusikkoon. Oksia edestä työnnellen työnnyimme koivikkoon. Välillä näimme tunturin laen edessämme, välillä näimme vain muutaman metrin. Oli vain raivattava tietä eteenpäin. Lopulta saavuimme puurajalle ja aloitimme hikisen kapuamisen kohti huippua. 

Joulun juhlaan valmistautuminen haastaa meitä raivaamaan. Raivaaminen voi olla raivokasta. Se on luopumista ja turhasta irti päästämistä. Raivaaminen on siivoamista ja järjestelyä, säilytettävästä ja arvokkaasta huolehtimista. Raivaaminen on tilan tekemistä tärkeälle asialle tai ajatukselle. Se luo tilaa ja antaa voimaa sille, jonka pitää kasvaa ja vahvistua. Raivaaminen on valmistautumista siihen, että uusi tai merkittävä asia saa lisää aikaa ja voimaa. Raivaaminen avartaa ja antaa valoa. Se kirkastaa ja selkeyttää. 

Puhkuimme tunturin kuvetta ylöspäin. Kuljimme ohuen pakkassumuharson läpi ja saavuimme kivikkoiselle laelle. Oranssi aurinko valaisi maiseman. Tuuli oli lähes tyyni. Pohjoisen erämaa aukeni kymmeniä kilometrejä kaikkiin ilman suuntiin. Luonto oli kaunis, ihminen oli pieni. Olimme tuokion irti arjesta ja keskellä pyhää hetkeä. 

Minä kuuntelen, mitä Herra Jumala puhuu. Hän lupaa rauhan kansalleen, omilleen. (Ps 85:9) 

Panu Mäkelä 
Luontointoilija, hikiliikkuja ja espoolainen oppilaitospappi