Tapaninpäivä: Valta, joka tuli todeksi pienuudessa

Luuk. 12:8–12

Kaksi päivää olemme olleet seimen äärellä. Kulkeneet paimenten kanssa Betlehemiin tapaamaan pyhää perhettä ja katselleet maailman Vapahtajaa aivan pienenä vauvana. Nyt Tapaninpäivänä askel vie jo vähän toisenlaisiin maisemiin. 

Tapaninpäivänä muistamme niitä, jotka ovat uskonsa ja vakaumuksensa tähden antaneet kaikkensa, joskus jopa henkensä. Päivän evankeliumissa Jeesus puhuu kristityistä, joiden tie vie vallanpitäjien eteen, ei kiiteltäväksi vaan syytettäväksi. Eikä ihme, sillä kristinuskon ja vallan suhde on aina ollut mutkikas. Toisaalta mikään ei ole niin oikeaa kuin esivalta, joka käyttää voimaansa heikoimpien hyväksi, rakentaa yhteistä todellisuutta oikeuden, ihmisarvon ja toivon varaan. Mutta tiedämme myös, miten helposti valta muuttuu itsetarkoitukseksi: tavaksi erotella, mitata ja alistaa ihmisiä. 

Jeesuksen omakin suhde valtaan oli ristiriitainen. Hän kehotti antamaan keisarille sen, mikä keisarille kuuluu, mutta yhtä lailla hän puhui suoraan niille, joiden valta ei enää palvellut ihmistä. Kerta toisensa jälkeen hän palautti kuulijat siihen, mihin valta on tarkoitettu: yksilön, lähimmäisen ja koko yhteisön parhaaksi ja Jumalan kunniaksi. 

Jokaisella meistä ja jokaisella vallankäyttäjällä on varmasti varaa parempaan. Jeesus itse sanoi, että hänelle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Ja mihin hän sitä käytti? Hän kohtasi, paransi, nosti, antoi tarkoituksen. Lopulta hän antoi elämänsä meidän puolestamme. 

Se on oikeaa valtaa: sellaista, joka nöyrtyy palvelemaan pienempää ja heikompaa. Sellaista valtaa me tarvitsemme. Ja sellaista valtaa me tänäänkin pyydämme ja rukoilemme itsellemme, yhteiskunnallemme ja tälle maailmalle. Valtaa, joka tuli todeksi pienuudessa, Betlehemin lapsessa ja Golgatan ristillä. 

Jussi Laine 
Merimieskirkon pappi. Koti-ikävän ja kaukokaipuun kokemusasiantuntija.