Virsi on hengellinen laulu. Virsillä tarkoitetaan Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa lähinnä kirkolliskokouksen hyväksymän Virsikirjan sisältämiä lauluja. Ensimmäinen suomalainen virsikokoelma on vuodelta 1583 Jaakko Finnon Yxi Wähä Suomenkielinen Wirsikiria. Laajemman virsiaineiston tarjosi Hemminki Maskulaisen kirja vuodelta 1605. Näiden kirjojen virsiä laulettiin 1500–1600-luvuilla, jolloin lukutaito oli harvinaista ja virret opeteltiin ulkoa. Viimeisin virsikirja on vuodelta 1986. Siinä on […]

Jumalanpalveluksella tarkoitetaan kirkon jumalanpalveluselämään kuuluvaa tapahtumaa, esimerkiksi messua, kastetta, hautaan siunaamista tai rukoushetkeä. Suomen kielen sana jumalanpalvelus (saks. Gottesdienst, ruots. gudstjänst) ilmaisee tapahtuman luonteen: toisaalta Jumala palvelee ihmistä ja toisaalta ihminen palvelee ja ylistää Jumalaa. Katekismuksen mukaan ”pyhäpäivän jumalanpalvelus on kohtaamispaikka, jossa Jumala itse puhuu meille ja me hänelle.” Myös kristityn arkinen elämä on jumalanpalvelusta. […]

Doksologia on kreikkaa ja tarkoittaa ylistystä. Monet rukoukset päättyvät doksologiaan, esimerkiksi Isä meidän -rukous. Myös Pieni kunnia (”Kunnia Isälle ja Pojalle – –”) on doksologia. Ehtoollisrukouksen päätösdoksologiassa (”Hänen kauttaan, hänen kans saan – –”) ylistetään Isää Kristuksen kautta.

Halleluja-huudahdus on alun perin hepreaa ja tarkoittaa kiittäkää Herraa. Halleluja on ylistyslaulu, joka on periytynyt kristilliseen jumalanpalvelukseen juutalaisesta synagogapalveluksesta. Messussa halleluja esiintyy erityisesti evankeliumin yhteydessä ja päätösylistyksessä. Se on yksi jumalanpalveluksen akklamaatioista.

Credo on latinaa ja tarkoittaa suomeksi (minä) uskon. Tavallisesti credolla tarkoitetaan uskontunnustusta. Uskontunnustus on messun pysyvä osa, jolla seurakunta vastaa lukukappaleissa, evankeliumissa ja saarnassa kuultuun Jumalan puhutteluun. Credo on yhteisön eli kirkon julkinen tunnustautuminen perimmäiseen totuuteen, jonka Jumala on ilmoittanut. Samalla se on Jumalan hyvien tekojen ylistämistä. Luterilaisten tunnustuskirjojen pohjana on kolme uskontunnustusta, apostolinen (Apostolicum), […]

Ristikulkue tai ristisaatto on messun alussa ja lopussa oleva kulkue, joka muodostuu messun toimittajista, avustajista ja mahdollisista kynttilänkantajista. Kulkuetta johtaa ristinkantaja. Kulkueen asetuttua ristinkantaja vie ristin kirkon kuoriin sille varatulle paikalle. Ristikulkue kuvaa Kristuksen tuloa maailmaan ja messua viettävän seurakunnan keskelle (Matt. 18: 20). Kulkueen kärjessä kannettavat risti ja kynttilät kuvaavat Kristusta maailman valona ja […]

Tuomasmessu kuuluu kirkon kokeileviin erityisjumalanpalveluksiin. Messu on saanut nimensä apostoli Tuomaasta, joka epäili Jeesuksen ylösnousemusta. Messun nimi viestii, että tilaisuuteen ovat kaikki etsijät tervetulleita. Tuomasmessu on syntynyt Suomessa. Tuomasmessun ydin on ehtoollinen. Esirukousjakson aikana voi jättää esirukouspyynnön rukousalttarille tai pyytää henkilökohtaista keskustelua ja rukousta. Messussa käytetään uusimuotoista hengellistä musiikkia, kuten ranskalaisen Taizé-yhteisön piirissä syntyneitä lauluja. […]

Anamneesi on kreikkaa (anamnesis) ja sillä tarkoitetaan Jumalan pelastustekojen muistelemista, niihin vetoamista ja niiden tulemista läsnäoleviksi. Anamneettinen rukous kuuluu olennaisesti messun viettoon. Esimerkiksi ehtoollisrukouksessa eli eukaristisessa rukouksessa on Jumalan hyviä tekoja muisteleva anamneesijakso.

Benedicamus on latinaa ja tarkoittaa kiittäkäämme. Se on messun päätösylistys ennen Herran siunausta. Seurakunta vastaa esilaulajan kehotukseen Kiittäkäämme Herraa! Jumalalle kiitos. Halleluja! Messu eli jumalanpalvelus Evl.fi-palvelussa