Jouluaatto: Lupaus täyttyy

Luuk. 2:1–14
 

Joukkueurheilu on raakaa ja vaativaa bisnestä. Joka suunnasta riittää valtavia ja usein ristiriitaisia odotuksia. Yhtäältä vaaditaan mahdollisuuksia oman kylän tytöille ja pojille, toisaalta kukaan ei kiinnostu ilman menestystä. Urheilullinen menestys on luultavasti paras keino onnistua myös taloudellisesti, mutta mikään tae sekään ei ole.  

Menestyvän joukkueen voi rakentaa monella tavalla. Yhtä monella tapaa voi toki myös epäonnistua. Nopein ja kallein tapa on hankkia huippupelaajia. Sudenkuopat tässä ovat joukkueen yhtenäisyyden vaarantuminen ja ostopelaajien kiinnostavuus maksavan katsojan näkökulmasta. Takuutuotteena tulee kilpailijoiden kannattajien pilkka ostojoukkueeksi.

Urheiluromantikkojen suosima tapa on kasvattaa omista junioreista tähtiä. Se on myös todennäköisesti halvempaa. Riskit ovat samalla suuret: miten löytää sopiva vastuun ja kasvutilan tasapaino nuorelle lupaukselle? Koska vaikka nuori pelaaja olisi kuinka lahjakas tahansa, hän on nuorena todennäköisesti vasta lupaus. Pitääkö tämä lupaus? Löytyykö sopiva valmentaja, joka osaa kehittää pelaajan heikkouksia ja vahvistaa vahvuuksia? Onko rinnalla riittävän hyviä pelaajia, jotta ympäristö tukee kehitystä? Säästyykö nuori lupaus pahoilta loukkaantumisilta? Realistisesti on pakko todeta, että suurin osa näistä lupauksista ei koskaan kehity huippupelaajaksi. Siksi lupaukseen luottaminen on rohkeaa.  

Kaikkien aikojen manageri antoi lupauksen sanoessaan käärmeelle ”ihminen on iskevä sinun pääsi murskaksi” ja meni tuhansia vuosia ennen kuin tämä lupaus lähetettiin kentälle pelaavaan kokoonpanoon ja siitäkin yli kolmekymmentä vuotta, että kyseinen tähdeksi kasvanut pelaaja ratkaisi pelin joukkueensa eli ihmisten hyväksi. Tämä lupaus kuitenkin piti ja sen täyttyminen alkoi ensimmäisenä jouluna. 

Janne Kippola 
Aviomies, isä, nuorisotyön asiantuntija, jalkapallovalmentaja ja keskustelun fani