Itsenäisyyspäivä: Itsenäisyyden lahja 

Joh. 8:31–36

Itsenäisyys on lahja, joka on meille annettu hoidettavaksi. Lahja on aina myös vastuuta. 

Itsenäisyys kutsuu meitä pitämään huolta toisistamme. Erityisesti niistä, joilla on elämässä vaikeampaa. Vapaus ei ole vain oikeutta tehdä mitä haluaa, vaan mahdollisuus rakentaa yhdessä sellaista maata, jossa jokaisella on paikka ja tulevaisuus. 

Usein puhumme itsenäisyydestä rajojen ja puolustamisen kautta. Mutta todellinen itsenäisyys ei sulje, vaan avaa. Se ei ole sisäänpäin kääntymistä, vaan rohkeutta katsoa maailmaa silmiin ja olla osa sitä vastuullisesti.

Kun maailma tuntuu levottomalta ja tulevaisuus epävarmalta, voimme muistaa, että meillä on lupa olla toivoa kantava maa ja monimuotoinen kansa. Että meidän vapautemme voi merkitä kotia myös muille: vieraanvaraisuutta, rohkeutta, turvallisuutta. Oikeudenmukaisuutta ja halua rakentaa rauhaa. Näissä Jumalan valtakunta tulee todeksi ja lähelle.  

Itsenäisyys ei ole ikinä valmis projekti tai hanke, se on jatkuva tehtävä. Joka päivä me päätämme, käytämmekö vapautta omahyväisesti itsellemme vai viisaasti kaikkien hyväksi. Jokaisessa sanassa, teossa joko rakennamme yhteyttä tai muureja ihmisten tai ihmisryhmien välille.  

 Rauha ja hyvä elämä eivät synny itsestään. Ne syntyvät siitä, että ihmiset: sinä, minä ja ennen kaikkea me yhdessä valitsemme välittämisen, oikeuden ja toivon. 

Jussi Laine
Merimieskirkon pappi. Koti-ikävän ja kaukokaipuun kokemusasiantuntija.