Fatim Diarra sai vauhtia vaikuttajan uralle seurakuntapäättäjän roolista

“Kaikessa järjestötoiminnassa oppii esimerkiksi kokoustamista ja varojen käyttöä – ja varsinkin vastuunkantoa. Ihmisen täytyy oppia, mitä tarkoittaa vastuu yhteisistä asioista ja yhteisön asettaminen itsensä edelle. Eihän vaikkapa politiikassa pärjää ihminen, jonka mielestä se on one-woman show. Esimerkiksi juuri seurakuntaneuvosto on erinomainen paikka oppia, miten tehdään asioita yhdessä yhteisten tavoitteiden eteen.”

Kaikki vastuuasemassa toimiminen antaa potkua yhteiskunnallisen päättäjän uralle, sanoo Fatim Diarra. Ensimmäisen kauden kansanedustaja (vihr) on vaikuttanut myös seurakuntaneuvostossa, joka on hänen mielestään loistava sauma oppia vastuunkantoa yhteisen hyvän eteen.

Fatim Diarran ura järjestöaktiivina ja poliitikkona on hengästyttävä. Yhteiskunnallinen työmyyrä on toiminut pitkään muun muassa partiossa ja hoitanut niin rauhanjärjestö Sadankomitean kuin Naisasialiitto Unionin puheenjohtajuutta. Vuodesta 2017 hän on ahkeroinut Helsingin kaupunginvaltuustossa, jossa hän istui samaten puheenjohtajan pallilla ennen kansanedustajan tointaan.

Diarran palo vaikuttamiseen syttyi lukiovaihdossa, jonka merkeissä hän vietti vuoden pienessä työläiskaupungissa Kanadassa.

“Siellä minua hätkähdytti se, että kavereillani oli niin vähän mahdollisuuksia elämässä. Jos heillä ei ollut varakkaita vanhempia, esimerkiksi yliopistokoulutus oli täysin pois suljettua. 17-vuotiaat tytöt ajattelivat, että heidän vaihtoehtonsa oli joko mennä töihin paperitehtaalle tai saada monta vauvaa. Ihmiset eivät uskaltaneet edes unelmoida kunnolla.”

Kun Diarra palasi Suomeen, hän tahtoi ryhtyä pelastamaan maailmaa – muun muassa urakoimalla kaikille maksuttoman koulutuksen puolesta.

“Lukion historianopettajani sanoi, että koska sinulla on selkeästi niin paljon mielipiteitä, tee niillä jotain hyödyllistä ja lähde mukaan Suomen Lukiolaisten Liiton toimintaan. Siellä sain kokemuksen siitä, että yhteiskuntaa pystyy muuttamaan.”

Maailmanparannus motivoi Diarran myös opiskelemaan yliopistossa yhteiskuntapolitiikkaa ja teologiaa. Lisäksi hän on toiminut päivätöikseen Suomen ylioppilaskuntien liitossa ja vaikuttajaviestinnän konsulttina.

Korsi kekoon myös seurakuntapäättäjänä

Fatim Diarra on ehtinyt vaikuttaa myös Munkkiniemen seurakuntaneuvostossa.

“Olen harrastanut seitsemänvuotiaasta saakka partiota, joka järjestettiin seurakunnan tiloissa – vaikka lippukuntamme ei ollut uskonnollinen. Toimin myös isosena. Koska seurakunnan rooli nuorisotyön tukijana oli niin merkityksellinen, minusta tuntui luonnolliselta lähteä mukaan seurakuntavaaleihin ja pitää sitä kautta nuoriso- ja diakoniatyön puolta.”

Diarralla oli muutoinkin rakas suhde Munkkiniemen seurakuntaan. Kun hänen isänsä kuoli yllättäen parikymmentä vuotta sitten, seurakunta antoi käyttää muistotilaisuuteen kirkkosalia, vaikka malilaissyntyinen isä oli ollut uskonnoltaan muslimi.

“Se osoitti mielestäni, että seurakunta kurotti yhteisössä laajalle ja toi siinä ahdistuksen ja tuskan hetkessä lohtua jopa isälleni ja hänen lähipiirilleen, johon mahtui toki myös seurakunta-aktiiveja. Niinpä tahdoin senkin vuoksi antaa jotain takaisin seurakunnalle ja käyttää osaamistani seurakuntaneuvostossa.”

Diarra patistaa ihmisiä ylipäätään nousemaan sohvalta ja toimimaan yhteisöissä toisten hyväksi, jos heillä riittää siihen hitunenkin voimavaroja. Seurakuntakaan ei merkitse pelkkiä seiniä.

“Toisessa äidinkielessäni ranskassa on sanonta, että kaikki onnistuisi, jos jokainen meistä olisi kuin kolibri. Kolibri on hyvin pieni lintu, joka tekee luonnossa ihan pientä työtä. Mutta ilman sitä työtä ekosysteemi romahtaa. Riittää siis, että jokainen tekee oman pienen duuninsa.”

Pesti seurakuntaneuvostossa oli Fatim Diarran mielestä valtaisan kiinnostavaa. Seurakunnan toiminta tulee niin lähelle ihmistä – eri tavalla eri elämänvaiheissa. Hän joutui kuitenkin hyppäämään neuvostosta yhden kauden jälkeen, koska sen kokoukset menivät päällekkäin kaupunginvaltuuston kokousten kanssa.

Seurakuntaneuvostosta potkua yhteiskunnallisen vaikuttajan uralle

Siinä missä Fatim Diarra toi seurakuntaneuvostoon omaa osaamistaan, seurakunnan luottamustoimesta voi vastaavasti ammentaa arvokasta kokemusta päätöksenteosta käytännön tasolla.

“Kaikessa järjestötoiminnassa oppii esimerkiksi kokoustamista ja varojen käyttöä – ja varsinkin vastuunkantoa. Ihmisen täytyy oppia, mitä tarkoittaa vastuu yhteisistä asioista ja yhteisön asettaminen itsensä edelle. Eihän vaikkapa politiikassa pärjää ihminen, jonka mielestä se on one-woman show. Esimerkiksi juuri seurakuntaneuvosto on erinomainen paikka oppia, miten tehdään asioita yhdessä yhteisten tavoitteiden eteen.”

Seurakuntapäättäjän rooli voi siis toimia lähtölaukauksena muuhun yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Diarra painottaa, että mikä tahansa yhteisössä toimiminen edistää esimerkiksi ihmisen poliittista uraa.

“Tällöin ihmiset näkevät, että olet valmis kantamaan vastuuta ja tekemään töitä yhteisen hyvän eteen ja elinympäristön parantamiseksi. Se osoittaa, että sinusta tulee erinomainen päättäjä; riippumatta siitä, millä areenalla päätöksiä tehdään.”

Nuoret mukaan tarjoamalla tilaa ja aitoa päätösvaltaa

Nuoria voi Fatim Diarran mielestä motivoida luottamushenkilöiksi yksinkertaisesti avaamalla ovet ja antamalla heille päätösvaltaa.

“Kun menee mukaan johonkin järjestöön, huomaa usein samojen ihmisten istuvan hallituksessa vuosikymmeniä ja valittavan, ettei nuoria kiinnosta tai etteivät nämä halua tehdä asioita x, y tai z. Se on mielestäni yksinkertaistavaa ja itsekästä: eivät nuoret halua tulla vain assareiksi myymään pullaa ja osallistumaan jonkun muun aikoja sitten määrittelemään toimintaan.”

Jos siis haluaa aidosti nuoret mukaan toimintaan, on annettava nuorten aidosti päättää siitä ja tarjottava tilaa erilaisille mielipiteille ja tekemisella.

“On hyväksyttävä se, että jokainen sukupolvi muovaa toiminnasta itsensä näköistä. Se ei tarkoita mitään puhdistusta – että vanhat pihalle ja nuoret sisään, vaan ettei vaadita mitään klooneja ja ettei kaikki toiminta ole aina suunnattu samoille ihmisille”, Diarra sanoo.

“Ev. lut kirkolla on yksi maan vanhimmista ja parhaista rekrytointiohjelmista – eli rippikoulujärjestelmä. Jos sitä ei osata hyödyntää, pitää vain katsoa peiliin. Kun ovet ovat auki ja tarjotaan tilaa toimia, nuoret kyllä tulevat.”

Ajurina tasa-arvo ja lajien oikeus olemassaoloon

Seurakuntapäättäjän pesti tarjoaa myös tilaisuuden edistää omia arvoja. Fatim Diarralla on ollut nuoresta saakka kaksi johtotähteä: ihmisten välinen tasa-arvo ja kaikkien lajien oikeus olla olemassa. Niiden puoltaminen on hänelle edelleen tärkeintä, vaikka asioiden sanoitus on ymmärryksen syventyessä muuttunut.

“Halusin jo 16-vuotiaana tatuoida itseeni tasa-arvon merkin kiinalaisin kirjaimin – ja olen kyllä hyvin tyytyväinen, etten tehnyt sitä. Se osoittaa kuitenkin, että vaikuttamisen ajurina on minulla aina ollut valtava ajatus ihmisten yhdenvertaisuudesta ja vahva ymmärrys siitä, että ihmisten arvottaminen on väärin ja että ihmisoikeudet ovat jakamattomat.”

Lisäksi Diarraa ajaa edelleen luonnon arvostus ja lajien oikeus olla olemassa. Hän uskoo, että sekä partiossa että seurakunnassa toimiminen on vaikuttanut valtavasti häneen kykyynsä nähdä luonnon ihmeellisyys.

“Muistan, kuinka teologisen luennolla proffamme puhui siitä, että kevät on käytännössä luomista. Se ajatus on edelleen vahvana mielessä, kun villi ja vahva vihreä puskee läpi keväisin. Ajattelen aina, että siinä se Jumalan luominen nyt taas näkyy käytännössä.”

Teksti: Sinimaaria Kangas.
Kuva: Eduskunta.