Taloudellinen auttaminen seurakunnissa 

Vuoden 2026 Diakonian ja kasvatuksen barometrin mukaan taloudellinen auttaminen ja taloudellinen hätä ovat nousseet erittäin näkyviksi seurakuntien arjessa. Se välittää vahvan viestin siitä, miten köyhyys, toimeentulo-ongelmat ja ihmisten elämäntilanteiden monimutkaistuminen näkyvät nyt laajemmin kuin pitkään aikaan. Diakoniatyössä taloudellinen hätä on jo lähes jokapäiväinen ilmiö.

Huoli lapsiperheköyhyyden kasvusta nousee esiin työntekijöiden vastauksissa. Köyhyys näkyy lasten arjessa konkreettisesti: ruokaturvan heikkenemisenä, harrastusmahdollisuuksien vähenemisenä, vanhempien jaksamisen ongelmina sekä lasten lisääntyvänä huolena perheen toimeentulosta. Köyhyys koskettaa myös opiskelijoita, työttömiä, pienituloisia työssäkäyviä ja eläkeläisiä. Toisin sanoen ihmisiä kaikissa elämän vaiheissa.

Seurakunnista on yhä useammin tullut viimeinen turvaverkko. Taloudellinen auttaminen toteutuu sekä avustuksina että palveluohjauksena, velkaneuvontaan ohjaamisena, etuuksien hakemisessa auttamisena ja ihmisten rinnalla kulkemisena tilanteissa, joissa muut palvelut eivät riitä. Siksi kirkon tulee nykyistä vahvemmin nostaa esiin eriarvoisuutta, köyhyyttä ja ihmisten pahoinvointia.

Diakoniatyössä kyse ei ole vain yksilöiden auttamisesta, vaan myös rakenteellisten ongelmien näkyväksi tekemisestä. Barometrin avovastauksissa kuvattiin, että hyvinvointialueiden, Kelan ja järjestöjen resurssien heikentyessä seurakuntien diakoniatyö toimii yhä useammin ”viimeisenä luukkuna”. Asiakkaita ohjataan diakoniaan myös julkisista palveluista, ja seurakuntien taloudellisen avun merkitys on kasvanut. Kirkon diakonia ja kasvatus toimivat yhä merkittävämpinä osallisuuden, toivon ja yhteisöllisyyden rakentajina tilanteessa, jossa monet muut tukirakenteet heikkenevät.

Yhdessä toivoa rakentamassa – diakonian ja kasvatuksen barometri 2026

Aineellinen apu

Kirkon diakoniatyössä avustetaan taloudellisesti ruoka-avustuksilla ja laskuja maksamalla. Apua voidaan myöntää myös maksukortteina ruuan ja muiden välttämättömien perushyödykkeiden hankintaan ihmisille, joiden toimeentulo on heikentynyt. Euroopan sosiaalirahaston (ESR+) rahoittamaa hankketta koordinoi Kirkkopalvelut ry Ruokaviraston kumppanina. (Lisätietoa: Aineellinen apu – Kirkkopalvelut)

Maksukorteista (ESR+) saatava apu koetaan konkreettisesti tärkeäksi tueksi arjessa. Se helpottaa ruoan ostamista ja arjessa selviytymistä, helpottaa taloudellista painetta ja auttaa vaikean elämäntilanteen yli pääsemisessä. Diakoniatyöntekijät kertovat ESR+ -hankkeen turvaavan ja vahvistavan seurakuntien taloudellisen auttamisen mahdollisuuksia. Seurakunnissa myönnetään taloudellista apua vuosittain n. 10 miljoonan euron arvosta ja tästä maksukorttien osuus on noin neljännes.

ESR+ -maksukorttien raportoinnissa diakoniatyöntekijät kertovat, että sosiaaliturvaan tehtyjen muutosten vaikutukset näkyvät diakoniatyöntekijöiden kohtaamien ihmisten arjessa. Avuntarve on kasvanut ja pitkittynyt. Uusia asiakkaita tulee jatkuvasti, ja tilanteet ovat aiempaa syvempiä sekä vaikeammin ratkaistavia. Työn ja etuuksien yhteensovittaminen voi syventää köyhyysloukkua. Osa-aikatyö ei aina vahvista toimeentuloa, ja työllistymisvaatimukset voivat olla epärealistisia. 

”Asiakkaiden ongelmat entistä kasautuneempia ja kriisit syvempiä.” (Diakoniatyöntekijän kommentti)

”Vähäisen työnteon ja tienaamisen turhaksi tekeminen lainsäädännöllä passivoittaa ihmiset ja vie heidät entistä suurempaan köyhyysloukkuun.” (Diakoniatyöntekijän kommentti)

Perusturvan heikkeneminen näkyy suoraan ruokapulana. Palvelujen heikko saavutettavuus siirtää vastuuta diakoniatyölle. Sosiaalityön tavoittamisen vaikeus, hitaat palvelupolut ja asiakkaiden vähäiset voimavarat viivästyttävät avun saamista. Elinkustannusten nousu ja etuusleikkaukset pakottavat valitsemaan ruoan, lääkkeiden ja laskujen välillä. 

”Yhä suuremmalla osalla ihmisistä alkaa olla liikaa kuormitusta ja puutetta jo ruuasta, jos yrittää saada laskunsa hoidettua.” (Diakoniatyöntekijän kommentti)

Nuorten ja nuorten lapsiperheiden kriisit kärjistyvät. Talouden, opiskelun, terveyden, ihmissuhteiden ja jaksamisen ongelmat kasautuvat samanaikaisesti. Nuorilla ja opiskelijoilla on vaikeuksia huolehtia toimeentulostaan kesätöiden ja harjoittelupaikkojen puutteiden vuoksi. Myös työssäkäyvät hakevat taloudellista apua. Tämä kertoo toimeentulo-ongelmien laajenemisesta perinteisten avunsaajaryhmien ulkopuolelle. Lapsiperheet tarvitsevat arjen kustannuksiin myönnettävän tuen lisäksi myös muihin elämäntilanteen aiheuttamiin kriiseihin tukea.

”Nuorten tilanteet ovat vaikeita, koska haasteita on monella elämän osa-alueella.” (Diakoniatyöntekijän kommentti)

”Yhä useammat työssäkäyvät henkilöt ottavat meihin yhteyttä ja tarvitsevat taloudellista apua asumisen maksamiseen ja ruoan ostamiseen.” (Diakoniatyöntekijän kommentti)

Diakoniatyöntekijät nostavat esiin monenlaisia vaikeita elämäntilanteita. Yksinasuvien korkeat asumiskulut ja etuusleikkaukset lisäävät syrjäytymisriskiä. Vähävaraiset omistusasujat ja maaseudulla asuvat ovat mahdottomassa tilanteessa, kun asuntoa ei välttämättä voi myydä, mutta asuminen ja liikkuminen aiheuttavat jatkuvia kustannuksia. Asunnon menettäminen kietoutuu arjenhallintaan ja terveyden ongelmien syvenemiseen. Työttömät, työkyvyttömät ja työelämän muutoksesta pudonneet ovat vaikeuksissa, kun koulutuksen, työkyvyn, työn tarjonnan ja liikkumisen esteet kasautuvat. Eläkeläisten, vammaisten henkilöiden ja omaishoitajien palvelujen kiristyminen sekä toimintakyvyn haasteet lisäävät piiloon jäävää avuntarvetta.

Maksukorttina jaettava ruoka-apu on merkittävää tilanteessa, jossa julkisen sektorin tukiverkot eivät ole riittäviä tai niiden pariin löytäminen on vaikeaa. ESR+ -maksukortteja jakavilta tahoilta on tullut toistuvasti vahva viesti siitä, että yhä useampi avuntarvitsija tarvitsee ruoka- ja taloudellista apua. Avuntarvitsijoiden määrä on lisääntynyt, uusia asiakkaita tulee jatkuvasti. Monien tilanteet ovat aiempaa pitkäkestoisempia, kasautuneempia ja vaikeammin ratkaistavissa.  Väliaikaiseksi tarkoitetusta ruoka-avusta on tullut monelle pysyvä osa arjessa selviytymistä.

Anita Salonen, diakonian asiantuntija Kirkkohallitus