Helluntai: Pyhä hetki

Apt 2:1-13

Olin hetken työtehtävässä, jossa kohtasin varusmiespalveluksessa olevia nuoria. Työpestini viimeinen tehtävä oli olla heidän mukanaan maastoleirillä ja järjestää heille harjoituksen keskellä iltahartaus metsässä.

Olin mukana seuraamassa koulutusta ja erilaisia tehtäviä päivän aikana. Varusmiehet aloittivat päivän teltoista varhain aamulla. Normaaliin leiritapaan ruokailut syötiin pakista maastossa. Koulutukseen kuului monenlaisia rasteja itsenäisesti, ryhmissä ja ohjatusti. Välillä piti siirtyä jalkaisin paikasta toiseen ja välillä sai istua auton lavalla.

Sää oli kolea ja kostea. Ja päivän aikataulu venyi ja venyi. Sain viestin, että joukko ei ehdi sovittuun paikkaan hartautta varten, se ehkä perutaan kokonaan. Kysyin missä varusmiehet suunnilleen ovat ja sain koordinaatit. Hain autoni takakonttiin monta laatikollista Sotilaskodin munkkeja ja mehua. Suuntasin työkaverini kanssa hämärtyvään metsään sovittuun paikkaan.

Ilta pimeni, tihkutti vettä. Odottelimme ja odottelimme. Aikataulu venyi. Päätimme tehdä ison nuotion ja raahasimme kantoja ja puunrunkoja suureen kasaan. Nuotio alkoi loimottaa ja liekit hipoivat lähimäntyjen alaoksia. Hiekkatieltä kuului saappaiden rahinaa ja pitkän päivän ryydyttämät nuoret saapuivat nuotiolle.

Kokoonnuimme hyvin vapaaseen muodostelmaan suuren kokon ympärille. Koska tunsin monet nuorista, tiesin, että meitä oli hyvin erilaisista taustoista, elämäntilanteista ja elämänkatsomuksista. Yritin sanoa jotain vahvistavaa ja kannustavaa ja toivotin siunausta. Sitten laitoimme munkit ja mehut jakoon, jutustelimme hetken ja kuorma-autot saapuivat kuljettamaan varusmiehet majoitusalueelle.

Mieleeni jäivät monet nuotion lieskojen oranssin loisteen värjäämät kasvot, suttuiset posket, sammaleiset polvet, kallellaan olevat kypärät. Muutamat vaihdetut sanat, käden puristukset, olalle taputukset ja yhdessä jaettu ”ehtoollinen”, munkki ja mehu.

Minulle se oli pyhä hetki, helluntai. Tulen liekit olivat kuin helluntain Pyhän Hengen liekit. Siinä hetkessä yhteys ja rinnakkain oleminen oli vahvasti läsnä. Jos Pyhä Henki yhdistää, vahvistaa, lohduttaa ja rohkaisee, sen sain ainakin henkilökohtaisesti kokea.
“Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” (Joh 14:27)

Panu Mäkelä
Elämän ja maailman ihmettelijä