Marian ilmestyspäivä: luota, toivo ja rakasta.

Luuk. 1:26–38

Yhdeksän kuukautta ennen ensimmäistä joulua, enkeli ilmestyi Marialle. Suurvallan miehittämän maan reuna-alueella sijaitsevan kylän tytölle, joka varmaankaan ei ajatellut itsestään ja mahdollisuuksistaan mahdottoman suuria tai ihmeellisiä.

Silti nuori tyttö, jolla ei ollut valtaa tai vaikutusvaltaa, sai ihmeellisen tehtävän. Tämä tehtävä varmasti pelotti ja huolestutti enemmän kuin voimme ymmärtää. Nuori nainen ei tiennyt, mitä tulevaisuus toisi, mutta hän valitsi luottaa.

Luottamus ei ollut Marian kohdalla pelokasta alistumista. Se ei tarkoittanut, että kaikki olisi helppoa tai huoletonta. Mutta hän uskoi, että Jumala kantaa, silloinkin kun itse ei näe koko tietä. Marian esimerkki on ajankohtainen myös meille. Pelon ja epävarmuuden keskellä voimme valita luottamuksen, toivon ja uskon tulevaisuuteen. Kiitosvirressään laulaa Jumalasta, joka kukistaa ylpeät ja korottaa alhaiset, ruokkii nälkäiset ja muistaa lupauksensa.

Mariasta ei tullut maailmanparantaja vallan tai aseman kautta. Hän oli äiti, joka kasvatti lapsensa niin kuin äidit ennen häntä ja hänen jälkeensä. Hän synnytti, hoivasi, rakasti ja huolehti, aivan niin kuin äidit tekevät tänäänkin. Hänen elämänsä ei ollut poikkeuksellista ulkoisesti, mutta juuri siinä, tavallisessa arjessa, Jumalan suuret suunnitelmat tulivat todeksi.

Meidän tehtävämme ei ole ratkaista koko maailman ongelmia ja kokemaan epätoivoa kaiken tämän keskellä. Meitä kutsutaan toimimaan omalla paikallamme, rakastamaan ja tukemaan toisiamme. Olemaan äitejä, isiä, siskoja, veljiä, ystäviä, kavereita, auttajia toisillemme lähellä tai kaukana maailmalla. Olemaan ihmisiä toisillemme. Marian poika taisi sanoa sitä lähimmäisenrakkaudeksi. Ja erityisesti sitä minä, sinä ja tämä maailma tarvitsee juuri tänään.

Jussi Laine
Merimieskirkon pappi. Koti-ikävän ja kaukokaipuun kokemusasiantuntija.