Laskiaissunnuntai: Salliva paasto

Luuk. 18:31–43

Näin paastoon laskeutumisen aikana puhutaan paljon kieltäytymisestä ja siitä, mitä voisi jättää pois elämässään ainakin hetkellisesti, paaston ajaksi. Osa ajattelee paaston ruokaan liittyvänä ajanjaksona, toinen kieltäytyy nautinnoista ja kolmas pyrkii yksinkertaiseen elämäntyyliin. Mitäpä jos paaston ajatuksen kääntäisikin toisinpäin? Jos kieltäytymisen sijaan miettisikin sallimista. Tähän on varmasti monia mielipiteitä ja ajatuksia, mutta leikitellään hiukan ajatuksella, että paaston aika olisikin sallimisen aika.

Sallin itselleni enemmän taukoja työpäivään, sallin itselleni levon hetkiä, sallin itselleni asioita, jotka palauttavat minua ja sallin itselleni enemmän armollisuutta arjessa. Seuraavan kerran, kun mietin tekemättömiä töitä tai kasaantuvaa pyykkivuorta, kieltäydynkin niistä ajatuksista, jotka muistuttavat tekemättömistä töistä.

Annan itselleni armoa ja sanon itselleni, että tässä maailmassa tai ihmisen arjessa ei ole ikinä kaikki valmista. Sallin itselleni ajatuksen armollisemmasta elämästä ja siitä, että itselle ei tarvitse olla niin armoton. Tällöin sallimisen vierellä kulkeekin kuin huomaamatta kieltäytymisen heijastus. Kieltäydyn ja jätän pois elämästäni ne syyttävät ajatukset, jotka kuormittavat minua. Ja lopulta huomaan, että jokapäiväinen armollisuus onkin tuonut tarmoa ja voimia tarttua siihen juuri kaatuvan pyykkikekoon.

Elina Pöysti
Sairaalapappi, parineuvoja ja joitakin kurssikertoja vaille valmis lyhytterapeutti sekä ikuinen elämäntarinoiden ja mielenmaisemien tutkimusmatkailija.