1. sunnuntai joulusta: Erikoinen lapsi

Luuk. 2:33–40 

Varhaisesta kristillisyydestä meidän aikaamme on säilynyt Raamattuun päätyneiden evankeliumien lisäksi monia muitakin kirjoituksia. Kiinnostavaa niissä on se, että mitä kauemmas ajallisesti mennään historiallisen Jeesuksen elämästä, sitä enemmän toisinaan tunnutaan tietävän sellaisista Jeesuksen vaiheista, jotka aiemmin olivat hämärän peitossa. 

Raamatun evankeliumien tekstit on kirjoitettu ensimmäisen vuosisadan loppupuolella, mutta esimerkiksi vain vähän myöhemmin, joskus 100-luvulla kirjoitetussa Tuomaan lapsuusevankeliumissa kerrotaan jo paljon erikoisempia tarinoita. Jeesuksen esimerkiksi kerrotaan viisivuotiaana leikkineen puron varrella savella muotoillen niistä pieniä savilintuja, jotka heräsivät kätten taputuksesta eloon lentäen tiehensä, ja auttaneen sänkyä rakentanutta Joosefia venyttämällä liian lyhyeksi sahattua lautaa. 

Meille on nykyisin itsestään selvää erottaa toisistaan fakta ja fiktio, vaikka toisinaan nouseekin suosioon autofiktion kaltaisia kirjallisuudenlajeja, joissa tosiasiat toimivat vain kehyksenä hyvälle tarinalle. Historiallisessa mielessä tällainen jaottelu fakta ja fiktion välillä on kuitenkin melko tuore. Pitkään tärkeämpää oli se, mitä sanomaa haluttiin kertomuksella välittää. 

Varhaisten kristittyjen piirissä liikkui paljon muistoja Jeesuksen julkisen elämän ajalta, mutta Jeesuksen lapsuudesta ei tiedetty samalla tavalla paljoakaan. Silti se kiinnosti, ja siksi Raamattuunkin on toki kirjattu monta kertomusta Jeesuksen lapsuudesta, vaikka on silmiin pistävää, että evankeliumit ovat monista yksityiskohdista erimielisiä. 

Kuitenkin kun tietää millainen henkilö oli aikuinen Jeesus, on helppo kuvitella Jeesuksen olleen myös hyvin erikoinen lapsi. 

Lari Lohikoski  

Kirjoittaja on itähelsinkiläinen luonnon ja kulttuurin ystävä, joka tekee töitä viestinnän ja teknologian parissa