14. sunnuntai helluntaista: Hyvän puolella

Mark. 12:41–44

Olen viime aikoina ollut todella huolissani arvojen kovenemisesta Suomessa ja läntisessä maailmassa. Törmään jatkuvasti puheisiin ja kirjoituksiin, jotka saavat itseni toivomaan heräämistä pahasta unesta. Vihapuhe, heikommassa asemassa olevan syyllistäminen, rasistinen puhe sekä monenlainen ylimielinen ilkeys ovat muuttuneet normaaliksi tavaksi toimia ja keskustella asioista. Kovuudesta ja jopa julmuudesta on tehty hyve.

Miten meistä on tullut tällaisia? Mihin olemme kadottaneet ihan perustavanlaatuiset hyvyyden normit: jokainen ihminen on tärkeä ja arvokas, jokaiselle ihmiselle kuuluu perusoikeudet. Toista ihmistä kuuluu kunnioittaa ja on hienoa olla ystävällinen ja kohtelias. Rasismille, kiusaamiselle, vähättelylle ja ilkeilylle ei pidä antaa minkäänlaista tilaa. Ne eivät kuulu poliittisiin puheenvuoroihin, eivätkä ne kuulu koulujen pihoille, eivät markettien käytäville, eivätkä somekeskusteluihin, eivät minnekään.

Juuri nyt tekee mieli nipistää itseni hereille. Miksi minun täytyy tällaisia itsestäänselvyyksiä kirjoittaa? Siksi, koska ne eivät enää ole itsestäänselvyyksiä.

Hyvyys ja sivistys ovat asioita, joita pitää vaalia. Niistä pitää ihan tietoisesti pitää huolta. Se on meidän jokaisen vastuulla. Ja kyllä, se vaatii rohkeutta. Ja kyllä, se on välillä työlästä. Pahan tekeminen on aina helpompaa kuin hyvän tekeminen. Rikkominen on helpompaa kuin rakentaminen. Luottamuksen voi menettää hetkessä, mutta luottamuksen rakentaminen voi viedä vuosia tai vuosikymmeniä.

Ajattelen, että juuri tässä on ihmiselämän suurin haaste ja tehtävä: olla aina hyvän puolella. Silloinkin, kun se ei välittömästi hyödytä itseä. Silloinkin, kun siitä seuraa hankalia tilanteita.

Hyvän palveleminen on valinta. Se täytyy tehdä tietoisesti ja siitä täytyy pitää kiinni tinkimättä. Kun hyvyyden voimaa on riittävästi, sillä on vallankumouksellinen vaikutus. Aloitetaan se vallankumous nyt.

Make Perttilä
Kirjoittaja on muusikko ja opettaja, jonka synnyinkaupunki on Addis-Abeba