3. sunnuntai helluntaista: Odottamaton kutsu

Luuk. 9:57–62

Oletko joskus saanut kutsun, jota et ole osannut odottaa? Joskus itsenäisyyspäivän alla ihmiset julkaisevat kuvia kutsuista presidentin juhliin, joita he eivät ole osanneet odottaa. Joskus ystävä menneestä lähettää kutsun syntymäpäiville tai hääjuhlaan. Kutsuista ilahtuu, mutta joskus tällaiset kutsut pistävät miettimään, mitä minulta tahdotaan, onko yhteys säilynyt vuosien ajan vai tunnenko itseni juhlissa ylimääräiseksi?

Jeesus kutsui ihmisiä seuraamaan itseään. Kutsut tulivat kesken tavallisen elämän, seuraajat eivät olleet oppineita ihmisiä, vaan ihan tavallisia tyyppejä. Tosin Jeesus yllättää: kutsun vastaanottajan tulee ottaa kutsu vastaan ehdoitta, tässä ja nyt. Tuollainen ehdottomuus tuntuu ainakin minusta vähän hankalaltakin. Eikö Jeesusta olisi voinut seurata vain vähän ja sivutoimisesti?

Itse keski-ikäisenä ja hyvin keskiluokkaisena ihmisenä kaikenlainen ehdottomuus vähän jopa hämmentää. Mutta samalla olen todella ilahtunut niistä nuorista kirkon tyypeistä, jotka seuraavat Jeesusta ja hänen opetustaan täysiä ja ehdottomasti. Joillekin tuo ehdottomuus liittyy köyhien ja syrjäytettyjen asian ajamiseen ponnekkaasti, toisille ehdottomuus on hengellistä ehdottomuutta – kristittynä eletään niin, että näkyy ja tuntuu.

Minut on kutsuttu Jeesuksen porukoihin jo ihan pienenä, kuukauden ikäisenä. Tuolloin Matti-pappi valeli vettä pääni päälle kolmasti ja kastoi minut osaksi Jumalan perhettä. Perhe, kummit ja muut läheiset toivoivat tuolloin kaikkea hyvää elämääni.

Jos viimeisestä kutsustasi Jumalan sanan äärelle on aikaa, voi tuntua oudolta mennä jumalanpalvelukseen. Kesällä onneksi on monenlaisia hartaushetkiä vaikkapa luonnon äärellä. Ehkäpä kummilapsen konfirmaatiossa voi nuorten kasvun ihmettelyn lisäksi laittaa kädet ristiin ja rukoilla suojelusta rippikoulunsa käyneille nuorille. Samalla voi uudella tavalla kuunnella, mitä evankeliumiteksti tuo juuri tänään minun elämääni. Sillä Jumala toivottaa kaikki tervetulleiksi porukoihinsa, vaikka ne kanssaseuraajat joskus outoja ehtoja asettaisivatkin.

Marjo Kiljunen
Kirjoittaja on toimittaja ja pappi, mutta ennen kaikkea horisonttiin tuijottelija ja meri-ihminen