3. paastonajan sunnuntai: Päästä meidät pahasta

Joh. 8:46–59

Kastejuhlassa puhun ennen ristinmerkin piirtämistä otsaan ja rintaan siitä, kuinka Jumala haluaa, että emme pelkäisi. Kaikkein eniten meitä ihmisiä kahlehtii pelko. Pelolla ihmiset pystyvät hallitsemaan toisiaan. Pelko rakentaa epäoikeudenmukaisia rakenteita. Paha syntyy pelossa. Kun olemme pelosta vapaita, olemme vapaita olemaan ihmisiä. Kasteessa Jumala kutsuu meitä olemaan ihmisiä, lähimmäisiä toisillemme. Isä meidän -rukouksessakin huokaamme Jumalan puoleen päästämään meidät pahasta, jotta olisimme ihmisiä, lähimmäisiä toisillemme.

Pelko saa usein myös ihmisen olemaan hiljaa. Oikeudenmukaisuuden rakentaminen tarvitsee rohkeutta ja vapautta. Rohkeutta olla pelkäämättä turhaan ja olla lannistumatta vastoinkäymisistä. Rauhan rakentaminen vaatii rohkeutta. Kestävä rauha ei tarkoita vain konfliktin päättymistä, vaan se edellyttää koko yhteisön mukaan ottamista ja sitoutumista sekä rakenteiden muuttamista sellaisiksi, että ne tukevat eri ryhmien rauhallista yhteiseloa. Naisten, nuorten ja pakolaisten äänien täytyy kuulua päätöksenteossa ja rauhanprosesseissa.

Jeesus antoi äänen vaiennetuille. Hänen valtuuksiaan ja sanojaan epäiltiin, koska oman aseman menetys pelotti. Jeesus halusi avata valtaapitävien silmät toiseen todellisuuteen. Hän halusi avata silmät näkemään toisen ihminen, usein unohdetun lähimmäisen ja näkemään oman itsensä ulkopuolelle.

Ilman ymmärrystä toisenlaisista kohtaloista ja oivalluksesta puuttua epäoikeudenmukaisiin rakenteisiin, emme ole vapaita pahasta. Oikeudenmukainen maailma kuuluu kaikille.

Rukoukseni vapaudesta ja kyvystä nähdä on tänään ja aina:
“Katso minun puoleeni ja vastaa minulle, Herra, Jumalani! Sytytä silmiini valo.” (Ps. 13:4)

Ulla Oinonen
Kirjoittaja on Kirkon Ulkomaanavun asiantuntija ja pappi, joka sanoo välillä liiankin usein kyllä uusiin haasteisiin periksiantamattomaan toivoon nojaten