18. sunnuntai helluntaista: Sisäinen vapaus

Luuk. 14:1–6 

Moni kertoo nykyään kokevansa, että ei ole sisältä vapaa. Tuntuu kuin sisäiset kahleet kahlitsisivat ihmisen omaan sisimpäänsä. Jokainen silmukka näihin kahleisiin muodostuu erilaisista asioista. On tarvetta täyttää toisten odotuksia, halua miellyttää, ehkä kelvata ja sopeutua. Paine tietynlaiseen elämään on voinut muodostua yhteisöstä, jossa elää ja elämä on kuin viestijuoksu, jossa kapulan vaihdolla juostaan pisteeltä toiselle.

Elämä on saattanut muodostua vahingossa niin, että on vastannut muiden toiveisiin ja unohtanut itsensä. Hiljalleen vahvistuvat kahleet ovat muodostuneet ulkopuolisista vaatimuksista, ja sitä on vain mukautunut kahleiden ahdistavaan puristukseen. 

Vapaus ei kuitenkaan ole välinpitämättömyyttä muille ihmisille, heidän tunteilleen, tarpeilleen ja arvoille. Tarvitsemme toisiamme ja elämässä ei kuitenkaan selviä yksin. Vapauden tuo oivallus siitä, että oma arvo ei määräydy sen mukaan, miten vastaa ulkopuolelta tulevaan paineeseen, mielipiteisiin, oletuksiin tai siihen, miten elämää tulisi suorittaa. Jos on sisältä kahlittu ja elää vain odotuksille ulkopuolelta, ei voi elää aidosti toisia varten. Tällöin kuin huomaamatta katoaa eikä voi enää olla läsnä itselle tai toisille. 

Vapaus on rehellisyyttä sille, että uskaltaa kuunnella omaa sisintään, vetää rajoja tarvittaessa ilman syyllisyyttä ja keskittyä siihen, mikä tuo itselle merkityksellisyyden kokemuksen elämässä. Toisten huomioon ottaminen ei tarkoita alistumista, vaan kykyä rakastaa ja välittää ilman että kadottaa itsensä. Näin voi elää aidosti toisia varten ja tuntea itsensä vapaaksi. 

Elina Pöysti 
Sairaalapappi, lyhytterapeutti ja parineuvoja sekä ikuinen elämäntarinoiden ja mielenmaisemien tutkimusmatkailija.