1. adventtisunnuntai: Ihmisen kokoinen matka  

Mark. 11:1–10  

Jostain syystä yksi kaikenikäisille suomalaisille tuttu virsi on edelleen Hoosianna. Vaikka emme enää rynnisi kirkkoihin laulamaan sitä joulunodotuksen alkaessa, niin silti se tunnetaan. Monien artistien ja bändien suussa se on saanut uudenlaisen sävyn. Juhlavan, riehakkaan, groovaavan, iloisen tai sitten vain perinteisen hartaan – upeiden urkujen pauhatessa. ”Hoosianna – kiitetty olkoon Hän, joka tulee Herran nimeen.” Miten kummallinen lause. Ja silti lähes karaokeainesta. Hoosianna.  

Riehakkuus on kuitenkin adventtitarinan todellisuudesta kaukana. Rakkaus tietää maksavansa kärsimyksen hinnan. Kaikki valta on riisuttu pienen aasinvarsan selässä kulkiessa, vaikka kansa hurraakin. Ihmisen kokoinen matka. Palmunlehvien heiluessa kohti vääjäämätöntä kuolemaa. Ristiriitojen tie. Niin kuin elämä on. Hoosianna.  

Ja tällä kärsimystiellä groovatessako me sitten valmistaudumme jouluun? Pitkäperjantain varjojen alla? Aikuisen miehen kuollessa pian seimeen syntyy Pyhä. Mitä se tarkoittaa? Koko tämä tarina – adventin ja joulun eetos – näyttää paikan maailmassa; keskeneräisen, ristiriitaisen, ylistyksenkin keskellä ajoittain yksinäisen. Siinä missä avuton lapsi on syntyessään riippuvainen ihmisten hyvyydestä ympärillään, lopun lähestyessä olemme yhtä avuttomia. Sama huuto ja luottamus: Hoosianna! Herra auta!  

Alussa ja lopussa on kuitenkin läsnä myös sama iättömyys. Polku ei ala ja lopu, se jatkuu. Se jatkuu kuoleman varjoista syntymän ihmeeseen, umpikujista uusiin alkuihin, tämän ajan yli tuonpuoleiseen. Tämä adventti lukuisien menneiden ja tulevien adventtien jatkumossa. Missä kohtaa omaa polkuani menenkin oman vaatimattoman elämänratsuni selässä, olen osa vuosituhansia kaikuneiden ihmiskohtaloiden ääntä. Millainen on oma poljentoni tällä kertaa? Huudanko, nauranko, itkenkö, kuiskaanko, bailaanko vai sanonko vain tavan vuoksi? Hoosianna. 

Katja Kangas 
Kirjoittaja on espoolainen hoiva- ja yhteisömuusikko, joka pyrkii katsomaan maailmaa luovuuden ja lempeyden linssien läpi