Sielunhoito on yksityisen ihmisen auttamista hänen elämäänsä, ihmissuhteitaan ja jumalasuhdettaan koskevissa kysymyksissä. Sielunhoito on henkilökohtaista keskustelua papin tai maallikon kanssa. Yksityisen sielunhoidon rinnalla puhutaan yleisestä sielunhoidosta, joka toteutuu eri tavoin seurakunnan työssä, ennen muuta jumalanpalveluksessa.
Sielunhoidon tavallisin menetelmä on keskustelu tai mahdollisesti pitkäkestoinen keskustelujen sarja. Siihen voidaan liittää myös Raamatun lukemista, rippi tai ehtoollisen vietto. Sielunhoitoon liittyy aina vaitiolovelvollisuus. Pappeja sitoo ehdoton vaitiolovelvollisuus, rippisalaisuus.
Sielunhoitoa tarvitseva voi kääntyä suoraan seurakunnan työntekijän tai seurakuntien yhteisissä erityistehtävissä palvelevien, esimerkiksi perheneuvojien tai sairaalasielunhoitajien puoleen. Joissakin seurakunnissa on päivystäviä pappeja tai erityisiä päivystysaikoja sielunhoitoa varten. Kirkon keskusteluavun Palveleva puhelin, Palveleva netti, Palveleva chat sekä Palveleva kirje toimivat sielunhoidon välineinä.
Kirkon keskusteluapu