Teknologian kehittyminen on laajentanut tapoja käsitellä surua ja kuolemaa 

Pyhäinpäivän aikaan muistellaan ja surraan edesmenneitä läheisiä. Toivoa herättää kristinuskon sanoma jälleennäkemisestä ja ikuisesta elämästä, mutta ikävää se ei poista. Perinteisesti pyhäinpäivänä on käyty haudoilla viemässä kynttilöitä ja samalla muisteltu jo edeltä menneitä. Teknologian kehittymisen myötä on syntynyt myös muunlaisia tapoja muistella läheisiä. Näitä ovat esimerkiksi sosiaalisen median sururyhmät, muistojulkaisut, virtuaaliset kynttilät ja hautausmaat sekä tekoälyn luomat keskustelukumppanit. 

Internetissä sureminen on erilaista kuin perinteinen sureminen. Muistelu koetaan usein konkreettisemmaksi verkossa, koska siitä jää jonkinlainen jälki. Tällainen voi olla esimerkiksi kirjoitus muistosivulle. Sureminen sosiaalisessa mediassa voi olla tärkeä osa suruprosessia, koska sen avulla voi jakaa tunteitaan sekä ajatuksiaan muiden kanssa. Oman surun tuominen esille voi olla mielekästä etenkin sen takia, koska se mahdollistaa merkityksellisyyden luomisen. Tämä voi näkyä esimerkiksi osoittamalla kunnioitusta vainajalle julkaisussa, muistelemalla vainajaan liittyviä muistoja tai tuomalla esiin vainajan herättämiä tunteita surevassa. Tällainen toiminta vahvistaa tunnetta siitä, että on yhteydessä vainajaan. 

Kirkkohallituksen sielunhoidon asiantuntija Virpi Sipola on perehtynyt työssään muun muassa kuoleman ja surun tematiikkaan. Hän ajattelee menetykseen liittyvän surun jakamisen sosiaalisessa mediassa normalisoivan surua osoittamalla, että suru ja luopuminen ovat osa elämää. Kirjoittamalla omasta surusta voi myös saada helpotusta menetyksen käsittelyyn, jos avautumalla asiasta saa vertaistukea toisilta samoja asioita kokeneilta. Toisaalta tällöin on riskinä saada ikäviäkin kommentteja, jotka voidaan kokea hyvin haavoittavina. Voi olla turvallisempaa jakaa omia kokemuksiaan ainoastaan omissa sosiaalisen median ryhmissä

Sosiaaliset suhteet voimavarana surussa

Seurakunnat järjestävät sururyhmiä, jotka on suunnattu esimerkiksi läheisensä menettäneille henkilöille. Ne ovat ohjattuja vertaisryhmiä, jotka kokoontuvat keskimäärin 6–8 kertaa. Ryhmissä on mahdollista jakaa muiden kanssa ajatuksiaan ja tunteitaan. Sururyhmät voivat olla paikan päällä tai virtuaalisesti järjestettäviä. Verkossa olevat sururyhmät voivat kokoontua käyttäen jotakin verkkoalustaa, kuten Zoomia tai Teamsia, jolloin ryhmät ovat yleensä osallistujamäärältään rajattuja ja osallistujat oppivat tuntemaan toisensa nimeltä. Internetissä voi olla myös sururyhmiä, jotka eivät ole mitenkään ylemmän tahon koordinoimia, vaan ryhmien perustajina ovat itse surevat. Näissä ryhmissä on monesti mahdollista keskustella myös halutessaan anonyymisti nimimerkillä. 

Suosittu tapa osoittaa kunnioitusta vainajaa kohtaan ja ilmaista muille läheisen kuolleen on julkaista muistojulkaisu. Sen voi tehdä esimerkiksi Instagramissa, jolloin julkaisussa on ainakin yksi kuva ja muistoteksti. Julkaisujen kommenttikentissä ystävien ja tuttujen on mahdollista ilmaista osanottonsa. Sipola kertoo, että sosiaalista mediaa voidaan käyttää myös tietoisesti huomion hakemiseen, jolloin menetyksellä on enemmän välinearvo. Se voi tuntua muista surevista loukkaavalta. Lisäksi hän muistuttaa siitä, miten jokaisella on oma henkilökohtainen tapa surra. Jotkut surevat yksityisesti ja hiljaa, kun taas osa haluaa jakaa suruaan sekä siihen liittyviä kokemuksia sosiaalisessa mediassa. 

Sosiaalisessa mediassa on myös tilejä, joiden omistaja on kuollut. Tieto sosiaalisen median käyttäjän kuolemasta ei tule automaattisesti palveluiden tietoon. Näin ollen käyttäjätilit jäävät palveluihin, jos omaiset eivät niitä sulje tai jos palvelussa ei ole käytössä aikarajaa. Mikäli alustalla on käytössä aikaraja, niin tietyn ajan epäaktiivisena olleet tilit poistuvat automaattisesti. Tilin voi myös pyytää itse poistettavaksi joko kokonaan tai osittain siirtämällä sen muistotilaan. 

Muistoesineet ja -paikat aina saatavilla

Teknologian kehityksen myötä monet perinteiset muistelutavat ovat saaneet rinnakkaisia, virtuaalisia toteutustapoja. Internetissä on mahdollista sytyttää muistokynttilä rakkaan muistoksi tai luoda tälle virtuaalinen hautapaikka. Sipola korostaa, että virtuaaliset muistelupaikat tukevat surevaa ja mahdollistavat yhteisöllisen suremisen erityisesti silloin, jos asuu kaukana eikä voi osallistua esimerkiksi hautaisiin tai muuhun yhteiseen rituaalin toisten kanssa. 

Internetissä on useampia alustoja, joilla on mahdollista sytyttää muistokynttilä. Yksi näistä on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ylläpitämä Mobiilikirkko.fi. Siellä voi sytyttää kynttilän, joka palaa noin viikon ajan. Tähän mennessä kynttilöitä on sytytetty jo noin 40 000. Toinen on kotimainen muistopaikka nimeltään Muistomaisema. Siellä voi sytyttää kynttilän läheisen muistolle henkilökohtaisella kaiverruksella. Palveluiden käyttäminen on ilmaista. 

Pyhäinpäivänä on tapana käydä hautausmaalla muistelemassa edesmenneitä ja sytyttämässä kynttilöitä. Hautausmailla on myös muualle haudattujen muistopaikkoja niille, jotka eivät pääse käymään juuri sillä hautausmaalla, jolle läheinen on haudattu. Jo kolmenkymmenen vuoden ajan on ollut mahdollista luoda kuolleelle rakkaalleen myös virtuaalinen hautapaikka, joka vastaa tarpeeseen muistella rakasta paikasta ja ajasta riippumatta. Virtuaalisia hautausmaita on useita ja ensimmäinen on perustettu jo vuonna 1995. Useimmilla alustoilla voi luoda haluamansa näköisen hautapaikan, jota voi personoida lisäämällä kuvia, tekstiä, videoita, allekirjoituksia tai jopa ääniviestejä. Hautapaikalle voi jättää kynttilöitä, kukkia tai viestejä. Näille alustoille luodut muistopaikat säilyvät ikuisesti ja ovat aina saatavilla internetissä. 

Tekoäly kuolleen rakkaan kanssa keskustelemisen mahdollistajana

Tekoäly kehittyy koko ajan ja luo uusia mahdollisuuksia myös tunteiden ja ajatusten käsittelyyn sekä surun ilmaisuun sosiaalisessa mediassa. Yritykset, kuten Replika ja Eternime hyödyntävät tekoälyä ja mahdollistavat kuolleesta henkilöstä avatarin luomisen. Hahmon kanssa on mahdollista jatkaa keskustelemista aivan kuin kuolleen rakkaansa kanssa. Sovellus kerää vainajan tietoja hänen sosiaalisen median profiileistaan ja sille on myös mahdollista syöttää esimerkiksi tekstiviestejä ja sähköposteja. Niistä algoritmi opiskelee henkilön muistoja, kielenkäyttöä ja käyttäytymismalleja, joiden avulla se muovautuu kuolleeksi henkilöksi. Hahmojen kanssa voi puhua lähes mistä tahansa, kuten esimerkiksi surusta ja kuolemasta.  

Keinotekoinen hahmo ei kuitenkaan vertaudu aidon ihmisen kanssa keskustelemiseen, jolloin vuorovaikutus ja tunteet ovat aitoja. Sipola toteaakin, että tekoälyn käyttöön liittyy riskejä, kuten esimerkiksi se, että tekoäly ei kykene empatiaan, vaikka voikin jo sanoittaa taitavasti tunteita. Tekoälyn käyttö voi myös ohjata surevan ajattelua ja käyttäytymistä sekä vaikuttaa arvoihin. Tällainen toiminta ei välttämättä ole surevan kannalta positiivista. 

Lämpöä ja lohtua suruun

Tekoälyn ja muun virtuaalisen vastapainoksi neulomisesta on tullut trendikästä ja sosiaalisessa mediassa on näkyvästi esillä erilaisia neuletöitä. Myös seurakunnissa neulotaan esimerkiksi lohtuhuiveja ja -nalleja sekä rukousneliöitä. Näillä kaikilla on mahdollista osoittaa tukensa surevalle omaiselle. Lohtuhuivi lämmittää surevaa ja muistuttaa häntä siitä, että hän ei ole yksin. Seurakunnat järjestävät tilaisuuksia, joissa neulotaan yhdessä huiveja ja välitetään niitä eteenpäin tarvitseville. Idea lohtuhuivien neulomisesta on levinnyt sosiaalisen median kautta ja Facebookissa on yli 3000 jäsenen Lohtuhuivien lähettiläät -niminen ryhmä. Lohtuhuivit sopivat niin naisille kuin miehille. Yleisin malli lohtuhuiveissa on huivi pitsimäisellä reunuksella, mutta lohtua tuova neulomus voi olla esimerkiksi lohtukaulaliina tai villasukat. 

Lohtunalleja neulotaan tueksi lapsille, joiden läheinen on kuollut. Pääsääntöisesti nallet on tarkoitettu 3–10-vuotiaille lapsille. Lapset saavat niistä lohtua ja samalla ne toimivat apuvälineenä aikuiselle käsitellä lapsen kanssa surua. Kolmas lohtua tuova neulomus on rukousneliö. Kuten huiveilla ja nalleilla, neliöiden tarkoitus on muistuttaa siitä, että neliön saaja ei ole yksin surussaan. Neliön keskellä on risti ja se toimii samantapaisesti kuin esimerkiksi rukoushelmet. Rukousneliö muistuttaa omistajaansa rukouksesta ja armosta. 

Teknologian kehitys on vaikuttanut siihen, miten surua ja kuolemaa käsitellään. On syntynyt uudenlaisia tapoja osoittaa kunnioitusta edesmenneelle rakkaalle, kuten virtuaalikynttilän sytyttäminen. Sosiaalisen media myötä surun jakamisesta ja siitä keskustelemisesta ympäri maailmaa olevien kanssa on tullut helppoa ja luontevaa. Oman lisänsä surun käsittelyyn tuo tekoäly, jonka kanssa voi keskustella melkein mistä tahansa. Uudenlaisia tapoja käsitellä surua syntyy varmasti vielä, koska teknologia kehittyy koko ajan. 

Ada Heikkinen 
Teologian ylioppilas ja harjoittelija Kirkkohallituksessa.