Lauluja tehdään etenkin rakkaudesta ja sydänsuruista, ja niistä Sini Ikävalkokin on ammentanut. ”Rohkeus tarvitsee rinnalleen haavoittuvuuden. Kun on mennyt syvästi rikki, ei jää mitään pelättävää. Silloin voi vihdoin olla oma aito itsensä ja vasta silloin myös ääni virtaa niin kuin pitääkin.”