Uudessa testamentissa Jumalan valtakunta on yksi Jeesuksen julistuksen pääkäsitteistä. Sen kiertoilmauksena käytetään käsitettä taivasten valtakunta. Vanhassa testamentissa ilmaisu merkitsee Jumalan kuninkuutta kaikkien inhimillisten valtakuntien vastakohtana.
Jeesuksessa se Jumalan valtakunta oli tullut lähelle, jota jo Johannes Kastaja julisti. Jeesuksen toiminta (parannusteot ja syntien anteeksiantaminen) on todistus Jumalan valtakunnan voitosta ja pimeyden valtakunnan häviöstä. Jeesuksen mukaan ”Jumalan valtakunta on nyt keskuudessanne.”
Jeesus korosti, ettei hänen valtakuntansa ole tästä maailmasta. Uuden testamentin mukaan Jumalan valtakunnan lopullinen tuleminen tapahtuu historian lopussa: ”Halleluja! Herra, meidän Jumalamme, Kaikkivaltias, on ottanut kuninkuuden.” (Ilm. 19:6)