Risti

Alun perin risti oli kidutus- ja teloitusväline, jonka roomalaiset olivat omaksuneet persialaisilta. Ristiinnaulitsemista käytettiin Rooman kansalaisuutta vailla olevien Rooman alamaisten rankaisemiseen.

Ristiinnaulittava henkilö lyötiin nauloilla kiinni ranneluiden lävitse poikkipuuhun, joka kiinnitettiin pylvääseen. Tuomittu joutui kantamaan poikkipuun teloituspaikalle. Jalat todennäköisesti lyötiin yhdellä naulalla kiinni jalkateristä tai kantapäistä pylvääseen, jossa saattoi olla pieni ”astinlauta”. Ristiinnaulitun kuolemaa saatettiin teloituksen jossakin vaiheessa nopeuttaa lyömällä tuomitun sääriluut poikki, jolloin hän ei enää kyennyt kannattelemaan kehoaan jaloillaan.

Jeesus naulittiin ristiin pitkäperjantaina, jolloin hän myös kuoli. Rististä tuli kristinuskon perussymboli, Jumalan rakkauden, sovituksen ja lunastuksen merkki.

Kirkollisessa symboliikassa tyhjä risti viittaa pääsiäiseen eli Kristuksen ylösnousemukseen. Suomessa on tapana antaa konfirmoiduille ”rippiristi”, kaulariipus, jossa on risti.

Apostoli Paavali puhuu rististä Jumalan voimana ja pelastuksen lähteenä. Risti on hulluutta niille, jotka joutuvat kadotukseen, mutta pelastuville Jumalan lahja ja voima (1. Kor. 1:18Linkki avautuu uudessa välilehdessä), sillä Jumala on päättänyt pelastaa maailman juuri tämän ristin hullutuksen kautta. Risti liittyy olennaisesti Kristuksen uhriin ja ehtoollisen sakramenttiin.