Lempivaatteet ovat luonnollekin hyväksi

Vaatteiden valmistamisessa kuluu materiaalista riippuen melkoinen määrä vettä. Kaikkein eniten sitä tarvitaan puuvillan kasvattamiseen. Esimerkiksi t-paidan elinkaarensa aikana vaatimasta vesimäärästä 88 prosenttia kuluu puuvillan viljelyyn, farkuissa tämän osuus on peräti 92 prosenttia.

Vettä tarvitaan tekstiilien tuotannon lisäksi kankaiden valkaisuun, värjäykseen, painatuksiin ja muuhun loppukäsittelyyn. Käytössä vaatteiden pesu vie lähes yhtä paljon vettä materiaalista riippumatta. Mukavana poikkeuksena vesipihi villa, joka puhdistaa itse itsensä ilman vettä.

Keinokuituvaatteiden valmistus nielee vettä puuvillavaatteita vähemmän, mutta niiden vesikuormitus on toisenlaista. Polyesteri- ja muista keinokuituvaatteista irtoaa pesussa kuituja, jotka lisäävät veden mikromuovikuormaa. Puuvillan viljelyssä ja puuvillavaatteiden käsittelyssä taas käytetään paljon kemikaaleja. Eli suo siellä, vetelä täällä.

Vaatteiden huolto on ekoteko

Erikoistutkija Helena Dahlbo Suomen Ympäristökeskuksesta (SYKE) muistuttaa, että suurin ongelma kaikenlaisissa vaatteissa on niiden lyhyt käyttöikä. Materiaalista riippumatta.

”Meidän kannattaisi ostaa ainoastaan pitkäikäisiä, kestäviä vaatteita. Sellaisia, joista todella tykkäämme, ja silloin myös pidämme”, Dahlbo sanoo.

Vaikka paljon on kiinni siitä, kuinka laadukkaasta materiaalista ja kuinka huolellisesti vaate on valmistettu, viime kädessä sen ikään vaikuttaa jokainen kuluttaja itse. Neuvonnan johtaja Teija Jerkku Marttaliitosta lohduttaa, että periaatteessa vaatteiden hyvänä pitäminen ei ole vaikeaa.

Hoito-ohjemerkinnässä kerrotaan, mikä on korkein sallittu pesulämpötila. Matalammassakin voi pestä. Sähkönkulutus puolittuu, jos pesulämpötilan laskee 60 asteesta 40 asteeseen. Eri väriset vaatteet pitää pestä toisistaan erillään, jotta ne eivät värjäänny. Lisäksi kannattaa käyttää oikeaa pesuainetta; kirjopyykille värit säilyttävää kirjopesuainetta, valkopyykille sellaista, jossa on valkaisuaineita, ja hienopyykille hellävaraisempaa hienopesuainetta.

”Vaate pitäisi pestä vain silloin, kun se on oikeasti pesun tarpeessa. Joskus riittää tuuletus, toisinaan pelkkä tahran poisto tuoreeltaan”, Jerkku sanoo.

Arkinen vinkki pesuvälien pidentämiseen on sekin, että käyttää aluspaitoja. Pienten ja ohuiden t-paitojen, pukeutumispaitojen tai perinteisten aluspaitojen peseminen on helpompaa ja järkevämpää kuin vaikkapa villavaatteiden.

Peruskäsityötaidot on Teija Jerkun mukaan hyvä opetella. Irronneen napin ompelu tai pienen reiän paikkaaminen eivät ole niin isoja asioita, että niiden vuoksi kannattaa heittää koko vaatetta roskiin. Tai jos itse ei kerta kaikkiaan osaa, voi kysäistä, josko lähipiirissä joku osaisi.

”Ekologisin vaate on se, joka on meidän vaatekaapissamme. Mitä pidempään käytät sitä, sen pienempi on ympäristökuorma”, Jerkku muistuttaa.

Kierrätys helpottumassa

Kaikkien tekstiilien käyttöikää lisäisi, jos niille olisi luvassa uusi elämä. Helena Dahlbon näppituntuma kuitenkin on, että Euroopan tasolla vain 10–25 prosenttia vaatteista löytää uuden käyttäjän – maailmanlaajuisesti ehkä vähemmän.

Dahlbo muistuttaa, että kierrätys on virallisesti materiaalin hyödyntämistä. Kun puhutaan vaatteen käyttämisestä sellaisenaan uudelleen, pitäisi puhua uudelleenkäytöstä. Kirpputoritoiminta on siis oikeasti uudelleenkäyttöä, ei kierrätystä.

Rikkinäisten ja muuten käyttökelvottomien vaatteiden käyttö kierrätysmateriaalina on lähes olematonta. Euroopassa alle yksi prosentti vaatteista on valmistettu kierrätysmateriaaleista, mutta tähän on onneksi tulossa muutos. Valmisteilla oleva EU-direktiivi vaatii käyttökelvottomien vaatteiden erilliskeräyksen järjestämistä vuoden 2025 alusta. Suomessa asiaan tartutaan etuajassa, kun erilliskeräys aloitetaan jo 2023. Kun mahdollistetaan keräys, sen myötä kierrätyskin – materiaalin käyttö uuden tuotteen valmistuksessa – helpottuu.

Helena Dahlbon mukaan vaatejätteen määrään on maailmanlaajuisesti havahduttu viimeisten parinkymmenen vuoden aikana. Kulutusmäärät ovat kasvaneet vauhdilla, ja tuotanto on siirtynyt pitkälti Aasiaan. Tämän myötä tuotantoprosessit ovat muuttuneet, lainsäädäntö ei ole välttämättä yhtä tiukka kuin länsimaissa, eivätkä ympäristövaikutukset ole enää yhtä hyvin hallinnassa kuin aiemmin.

”On tajuttu, että nyt pitää toimia koko tuotantoketjun osalta. Kierrätysteknologian kehittäminen on kuitenkin vienyt aikansa”, Dahlbo sanoo.

Tekstiilien lajittelu ei ole yksinkertaista. Yhdessä vaatekappaleessa saattaa olla useita materiaaleja, eikä niiden erottelu toisistaan ole helppoa. Kierrätysmateriaalien hyödyntäjällä pitäisi myös olla varmuus, että tasalaatuista materiaalia tulee säännöllisesti.

Dahlbo näkee vaatteiden valmistajilla hyvin ison roolin kierrätyksen onnistumisessa.

Lue lisää:

Martat: Vaatteiden kierrätys
Martat: Pyykkäys ja vaatehuolto
SYKE: Kohti kiertotaloutta

Teksti: Marjo Rönnkvist / Sana tai pari Oy