Pyhäpäivät tuovat tauon työn keskelle. Monet unelmoivat levosta, kiireettömästä ajasta ja tilasta, jossa vaatimuksia ei esitetä. Sunnuntait ja pyhäpäivät ovat sellaista tilaa. Kristillisten pyhäpäivien kokonaisuutta kutsutaan kirkkovuodeksi. Uusi kirkkovuosi alkaa ensimmäisenä adventtina. Kirkkovuodessa on noin kuusikymmentä pyhäpäivää, joista suurinta osaa vietetään sunnuntaina, mutta jotkut sijoittuvat muille viikonpäiville. Viikolle sijoittuvia pyhäpäiviä kutsutaan arkipyhiksi. Kirkkovuoden keskus ja kristittyjen vuoden suurin juhla on pääsiäinen. Muut juhlat asettuvat vuoden eri aikoihin ja viittaavat Jeesuksen elämän eri tapahtumiin.
Vuoden kiertoon liittyy kaikissa kulttuureissa perinteitä. Merkkipäivät ja juhlapyhät rytmittävät vuotta ja niillä on arjesta kohottava vaikutus. Juhliin liittyvät perinteet rakentavat yhteisöä ja välittävät kulttuuria ihmiseltä ja sukupolvelta toiselle. Kirkolliset juhlapäivät ovat muotoutuneet osaksi eurooppalaista kalenteria ja kulttuuria vuosisatojen kuluessa. Yhteiset juhlapyhät yhdistävät kristittyjä yli kansallisten ja kirkkokuntarajojen. Yhteiset pyhäpäivät muistuttavat levon ja yhdessäolon tärkeydestä ja tuovat pyhän tunnun arjen keskelle. Vapaapäivät tukevat työn ja muun elämän välistä tasapainoa ja sitä kautta hyvinvointia.
Kirkkovuoden aikana seurakunta elää mukana kristinuskon keskeisissä tapahtumissa. Kirkkovuosi alkaa adventista, ja pääsiäinen on kirkkovuoden keskus. Pääsiäisen ajankohdasta taaksepäin ja eteenpäin laskien määräytyvät useimmat muut pyhäpäivät.