Juhannuspäivä: Jokainen ihminen on oma kulttuurinsa

Luuk. 1:57–66

Miten sattuikin, että tämän kirjoituksen vuoro osui minulle juuri juhannuspäiväksi. Vanha juhannuspäivä 24.6. on nimipäiväni, ja vaikka tänä vuonna juhannuspäiväksi osui 22.6., on juuri tämä päivä juhannuskoivujen havinan säestämänä ehdottomasti henkinen nimipäiväni.

Harmi vain, etten juhli nimipäivää. Enkä muista sitä.

En ikinä, kenenkään, paitsi hädin tuskin omani (ja siinä samalla noin kymmenen muun J-kirjaimella alkavan henkilön), ja senkin vain siksi, että se sattuu osumaan juuri juhannuspäivälle.

Johanneshan se meikäläisenkin etunimen alkuperä on, joten juhannus selittyy tietysti sillä.

Ilmentääkö sinun mielestäsi ihmisen etunimi jotenkin hänen persoonaansa?

Minusta välillä ilmentää, välillä ei.

Omalla nimelläni “Juho” ei ole omissa silmissäni oikein minkään tietynlaisen luonteen kaikua.

Ja kuin sattuman kaupalla, oman luonteeni ja persoonani piirteet ovatkin hyvin hajanaiset ja monitahoiset – riippuu aivan hetkestä ja tilanteesta, minkälaiset piirteet milloinkin meikäläisen moodia määrittävät.

Tästä päästäänkin lopulta tämän kirjoituksen pääpointtiin.

Olen nimittäin reilun 40-vuotisen elämäni oudon tutkimusmatkan aikana tullut siihen tulokseen, että koska jokainen ihminen todellakin on erilainen kuin kukaan muu, muodostaa jokainen ihminen oman kulttuurinsa.

Kulttuuri käsitetään monesti laajemmaksi, kollektiiviseksi ilmiöksi. Mutta onhan nyt jokaisen yksilön sisälläkin niin monesta eri sopasta koostuva maailma, että eikö jokaisen ihmis-olennon ainutlaatuisuutta ilmennä hyvin se, että jokainen on todella oma kulttuurinsa.

Kaikista se ei paista ulospäin – osalla ihmisistä heidän persoonansa näyttäytyy ulospäin useimmiten samanlaisena. Mutta kukaan meistä ei näe toisen sisimpään.

Eikö siinäkin ole yksi hyvä syy juhlia juhannusta!

Juho Niemelä
Kirjoittaja on toimittaja-muusikko-retkeilijä, joka ihmettelee tunturin laella tai keikkalavalla maailmankaikkeuden mysteerejä