Voiko rakkaus kulkea moneen suuntaan? 

Hei sinä rakkautesi kanssa kipuileva vanhempi!  

Elät ehkä parisuhteessa. Sinulla on ehkä kaksi lasta, joista kumpikin on sinulle kallisarvoinen. Silti kipuilet yön pimeinä tunteina, osaatko rakastaa lapsiasi riittävästi ja tasapuolisesti. 

Tällainen kipuilu kertoo siitä, että sinun sisäinen kompassisi on kunnossa. Haluat pohtia omaa vanhemmuuttasi ja tavoittelet lastesi parasta. Voisiko sille löytyä valoisampi paikka ja aika, ehkä myös toisen ihmisen silmät, korvat ja sydän rohkaisevaksi peiliksi? Puolison, ystävän tai ammattilaisen. 

Jonkun, joka ei tarjoa ensisijaisesti neuvoja vaan pysähtyy myötätuntoisesti ajattelemaan ja tutkimaan kanssasi kokemustasi, joka toisaalta on paljon tavallisempi kuin ehkä osaisit ajatellakaan. Ei millään lailla kielletty, tuomittava tai outo – vaan myös kovin ymmärrettävä ja inhimillinen. Kokemus, jota kannattaa rauhassa ajatella. Tällöin se voi avautua sellaisella tavalla, joka ravitsee sekä sinua että lapsiasi. 

Eri lapset herättävät erilaisia tunteita 

Huomaat ehkä lastesi herättävän sinussa erilaisia tunteita. Toinen kenties enemmän myönteisiä kuin toinen. Saatat kantaa tästä syyllisyyttä ja kokea riittämättömyyttä. 

On inhimillistä ja ymmärrettävää, että jokainen lapsi herättää vanhemmassa erilaisia tunteita. Tasapuolisuus ei ole heräävien tunteiden tai kokemisen samanlaisuutta.  Eikö silloin katoaisi ihmissuhteiden ainutkertaisuus? 

Voi olla, että myönteisiä tunteita enemmän sinussa herättävä lapsi osoittaa enemmän myönteisiä tunteitaan sinua kohtaan. Tai hänen tapansa reagoida ja suhtautua elämään sekä asioihin voi olla sinulle helpommin kohdattava kuin toisen, ehkä sinulle ominaisempi oman temperamenttisi kautta. Ehkä toinen lapsistasi haastaa enemmän omaa keskeneräisyyttäsi ihmisenä ja vanhempana. 

On myös mahdollista, että toinen lapsista ilmaisee herkkyytensä vuoksi muidenkin perheenjäsenten purkautumatonta pahaa oloa. On aina paikallaan miettiä myös sitä, miten koko perhe voi. Onko perhe-elämä turvallista ja hyvää? Voiko jokainen tulla kohdatuksi omana itsenään? 

Voiko rakkauden lohkoa samankokoisiksi jäätelöpaloiksi? 

Tasapuolisuus vanhemmuudessa on ennen kaikkea sitä, että kukin lapsi saa tulla kohdatuksi omana itsenään. Erilaiset lapset eri ikävaiheissa tarvitsevat vanhemmilta eri asioita. Tasalaatu tai -määrä läheisyyden, tuen ja kiintymyksen suhteen kokoaikaisesti ei palvelisi lasten yksilöllisiä tarpeita. 

Rakkaudenkaan ei tarvitse olla samanlaista eri lapsia kohtaan. Rakkautta lapsiin ei voi mitata samalla tavalla kuin lapsille leikattavia jäätelöpaloja – ovatko ne juuri samankokoiset.  Se saa olla omanlaistaan jokaista rakastettua kohtaan – niin kuin tunnesuhteet yleensä ovat. 

Tasapäistetyn rakkauden tavoittelua parempi vaihtoehto onkin tavoitella ainutkertaista suhdetta kunkin lapsen kanssa. Ehkä sitä oletkin koko ajan pyrkinyt tavoittelemaan. Lasten kannalta on lisäksi onnellista ja rikastavaa, jos vanhemmat kykenevät antamaan tilaa ja tukemaan myös lasten keskinäistä rakkautta. 

Millainen tila sinulla on sinulle mielessäsi? 

Omat hankalat olot suhteessa lapseen voivat kertoa myös omasta väsymyksestä, ylikuormituksesta, vanhemmuuden jakamisen hankaluuksista tai lisätuen tarpeesta perheen arkeen. Ehkä toisella lapsistasi on jokin erityishaaste. Pohdit ehkä, jääkö toinen lapsi toisen varjoon. Mahdollisesti toisen lapsen vanhemmuuteen sisältyy erityistä hoiva- ja huolenpitovastuuta, joka kuormittaa. Toinen lapsi yksinkertaisesti tarvitsee enemmän. 

Tai ehkä olet väsynyt siihen tarvitsevuuteen ja omaan keinottomuuteen, jota erityisen lapsen vanhemmuuteen liittyy. Haluaisit hetkittäin ”ihan tavallisen lapsen”, ja toinen lapsi saa sinut kokemaan enemmän onnistumisia vanhempana. 

Voi olla myös, että olet vielä prosessoimassa sitä, että sinulla onkin nyt juuri sellainen lapsi kuin on. Syyllisyyttä ja riittämättömyyttä voi tällöin viritä suhteessa molempiin lapsiin. Tällaisissa tilanteissa on erityisen tärkeää, ettet jää kokemuksesi kanssa yksin. 

Mitä sinä itse juuri nyt eniten tarvitset? Millaisia askelia voit jo tänään ottaa sitä kohti? Askeleet voivat olla myös pieniä silloin, kun arki on täynnä. Olennaista on löytää ja suoda myös itselleen tilaa omassa mielessään. 

Miten kasvuperheen kokemuksesi kulkevat vanhemmuudessa mukana? 

Psykodynaamisen ajattelutavan mukaan vanhemmuuden kautta avautuu myös vanhemman oma kasvuhistoria tutkittavaksi ja työstettäväksi. Miten ja millaisissa suhteissa minusta on pidetty huolta? Jos haluat, voit pysähtyä pohtimaan kokemustasi myös tästä näkökulmasta. 

Miltä osin riittävän tai tasapuolisen rakkauden kipuilu nousee tästä hetkestä ja miltä osin kenties omista kasvuperheen kokemuksista? Millaisena sinä olet voinut tulla nähdyksi? Pärjäävänä ja selviytyvänä vai myös haavoittuvana ja tarvitsevana? Miten kumpikin lapsi näitä puolia itsessään ilmaisee? Millaisia ominaisuuksia sinussa on lapsena arvostettu ja ravittu? Millaisia ominaisuuksia kenties väheksytty ja aliravittu? 

Joskus toinen lapsista ilmaisee sellaista tarvitsevuutta tai sellaisia ominaisuuksia, joiden kanssa vanhempi on jäänyt omassa kasvussaan liian yksin, ehkä jopa joutunut kieltämään itseltään. Näiden kohtaaminen lapsessa voi tuntua ahdistavalta. Vaikeat tunteet voivat tulla tällöin suojaksi. Ei ole aina helppoa ymmärtää, mitä minussa vanhempana tapahtuu ja mistä tunteet nousevat. 

Onko sinulla turvallisia kokemuksia ulkopuolisuudesta? 

Onko huolesi tasapuolisuudesta tai riittävästä rakkaudesta sinun huolesi – vai jotakin sellaista, jota sinä olet ehkä jäänyt vaille? Toisen lapsen syntymä aktivoi, usein tiedostamatta, vanhemman oman kokemukset sisaruudesta. Myös tämä heijastuu kokemuksiin ja toimintaan vanhempana. 

Oliko kasvuperheessäsi ”mustia tai valkoisia lampaita”? Oltiinko yhtä perhettä vai oliko perheessä liittoumia?  Onko sinulla kasvuperheestäsi turvallisia kokemuksia ulkopuolelle jäämisestä ja monenkeskisistä suhteista? Oletko saanut kokea olevasi toisiaan rakastavien ihmisten rakastama? 

Myös tällä on oma vaikutuksensa siihen, miten vanhempana kokee ja löytää tavan rakentaa tunnesuhteita moneen suuntaan. Nykyinen perhe-elämä voi olla mahdollisuus uudenlaiseen monenkeskisyyteen. Joskus siihen tarvitaan omien kasvuperhekokemusten merkityksen avautumista. 

Jos vanhempana huomaat kipuilevasi rakkautesi kanssa, muista, että sinun ei tarvitse olla täydellinen. Riittää, että olet valmis kasvamaan. Niinä hetkinä, kun sinun on vaikeaa rakastaa lastasi – entä, jos juuri silloin hän hioo sinusta itselleen sopivampaa vanhempaa? 

Piia Nurhonen 
Joensuun seurakuntien perheasiainneuvottelukeskuksen perheneuvoja, perhe- ja paripsykoterapeutti  

Kiitos ennakkodialogista teeman äärellä Jaana Lähteensuolle. Jaana on tamperelainen yksilöpsykoterapeutti ja paripsykoterapeutti. 

Lue teemasta: 

• Janhunen Kristiina ja Oulasmaa Minna (toim.) 2008: Äidin kielletyt tunteet. 
• Jämsä Juha ja Kalliomaa Susa (toim.) 2010: Isyyden kielletyt tunteet. 
• Laajasalo Taina ja Salmi Silja 2013: Kun kolmesta tulee neljä. Opas toisen lapsen saaville perheille. 

Vauvan päivää vietetään tänä vuonna 26.9.2025 – jokainen vauva tarvitsee rakkautta ja turvallisia aikuisia.
Lisätietoa Vauvan päivästä