15. sunnuntai helluntaista: Hidas kiittämään ja huono ymmärtämään? 

Luuk. 17:11–19 

Evankeliumissa kerrotaan kymmenestä spitaalisesta, jotka Jeesus paransi. He kaikki saivat elämänsä takaisin, mutta vain yksi palasi kiittämään. Tämä yksi ei ollut sen terveempi tai parempi kuin muut, mutta hänen kiitoksensa avasi hänelle uuden näköalan: hän sai nähdä, kuka lahjan takana on. 

Kiitollisuus ei ole ensisijaisesti velvollisuus, vaan lahja, joka tekee hyvää meille itsellemme. Kun osaamme huomata hyvät asiat elämässämme, nimetä ne ja kiittää niistä, elämämme saa uuden sävyn. Kiitollisuus nostaa esiin hyvää ja kiinnittää huomiomme siihen. Se ei tarkoita, että kaikki olisi aina hyvin, vaan että kaiken keskellä useimmiten löytyy jotakin, josta voi kiittää. 

Paavali kehottaa Efesolaiskirjeessä käyttämään oikein jokaisen hetken ja ymmärtämään, mikä on Jumalan tahto. Jokainen hetki on lahja. Tämän ymmärtäminen on kiitollisuuden ytimessä. Jumalan tahdon ymmärtäminen ei aina tarkoita suuria ratkaisuja, vaan usein se löytyy pienistä arjen askeleista: pysähtymisestä, kuuntelemisesta, läsnäolosta. 

Kiitollisuus on siis elämänasenne. Se ei ole vain sana ”kiitos”, vaan tapa katsoa maailmaa ja käyttää aikaa. Kun annamme aikaa hyvään, toisten huomioimiseen, ystävälliseen tekoon, me jatkamme sitä lahjaa, jonka olemme itse saaneet. 

Kuten se yksi spitaalinen, joka palasi kiittämään, mekin voimme oppia kääntymään hyvän antajan puoleen ja jakamaan kiitollisuuden voimaa ympärillemme. Ja siinä kasvaa samalla meidän oma elämämme kohti luottamusta ja ymmärrystä. 

Jussi Laine
Merimieskirkon pappi. Koti-ikävän ja kaukokaipuun kokemusasiantuntija.