Uurnahautaus eli vainajan tuhkaaminen on jo yleinen hautausmuoto. Hautaustavassa otetaan mahdollisuuksien mukaan huomioon toivomus, joka vainajalla on ollut eläessään. Arkussa oleva ruumis poltetaan krematoriossa. Uurna voidaan haudata hautausmaalle muistolehtoon tai muuhun sopivaan paikkaan, sijoittaa kolumbaarioon tai sirotella luontoon. Tuhkan sijoittamiseen edellytetään maanomistajan tai -haltijan suostumusta.
Siunaustilaisuus on samanlainen kuin arkkuhautauksen kohdalla. Tuhkaaminen tapahtuu jonkin aikaa siunaamisen jälkeen, ja uurnan kätkemistilaisuuteen on tavallisesti saapuvilla vain osa siunaustilaisuudessa olleesta saattoväestä. Uurnan voi hakea krematorion toimistosta, kun pysyvä sijoituspaikka on selvillä. Näin halutaan turvata se, että tuhka todella päätyy lopulliseen sijoituspaikkaansa.
Jos uurna haudataan, joku läsnäolijoista tai pappi voi toimittaa rukoushetken samalla tavalla kuin silloin, kun muualla siunatun vainajan arkku lasketaan maahan. Tuhka on sijoitettava vuoden kuluessa tuhkaamisesta.
Hautaustoimilaki