Almu tarkoittaa armeliaisuuslahjaa (esim. Matt. 6:2–4). Sekä juutalaisuudessa että islaminuskossa almujen anto on ollut uskonnollinen velvollisuus. Sillä on ollut tärkeä merkitys aikana, jolloin sosiaalihuoltoa ei ollut.
Luterilainen reformaatio eli uskonpuhdistus mursi keskiajan käytännön, jossa armeli aisuus perustui kerjäämiseen. Sen tilalle tuli yhteisön vastuu. Saksan Wittenbergissä kerjääminen kiellettiin. Kaupunkiin perustettiin yhteinen kassa, josta myönnettiin avustuksia apua tarvitseville. Samasta kassasta kustannettiin terveydenhuolto ja koulu.
Perinteistä almu-sanaa ei enää juurikaan käytetä. Omastaan antamisen tapa on säilynyt muun muassa osallistumisena rahankeräyksiin kuten kolehtiin, joilla autetaan hyvinvoinnin ulkopuolelle jääviä lähimmäisiä lähellä ja kaukana.