Lutherin teologiaa kutsutaan “Ristin teologiaksi”. Sillä tarkoitetaan ajattelutapaa, jonka mukaan Jumala on erityisellä tavalla läsnä kaikenlaisessa yksinäisyydessä ja kärsimyksessä. Ristin teologian mukaan Jumala taistelee ja kärsii jokaisen ihmisen rinnalla. Jumalan valta voi olla piiloutunut heikkouteen tai kunnia häpeään, sillä Lutherin mukaan Jumala on “kätkeytynyt vastakohtaansa”. Kärsimys ei siis ole merkki Jumalan poissaolosta tai heikkoudesta.
Luther liittää ajattelutapansa Vanhan testamentin kertomukseen Mooseksesta, joka sai nähdä Jumalan vain takaapäin. Vaikka ihminen haluaisi nähdä kunniakkaan ja täydellisen Jumalan, hän saakin nähdä tämän vain takaapäin. Jumala on toisenlainen kuin ihmisten odotukset. Salattu Jumala toimii usein eri tavalla kuin ihmisten mielestä olisi järkevää toimia.
Risti on vanha roomalainen teloitusväline, ja koska myös Jeesuksen kuolemanrangaistus toteutettiin ristiinnaulitsemalla, tuli siitä myös tärkeä kristillinen symboli. Risti viittaa symbolina kuolemaan, mutta ristin teologia haastaa meidän käsityksemme todellisuudesta: kaikki ei ole sitä, mitä se näyttää olevan. Kovienkin olojen keskellä voi kokea Jumalan läsnäoloa.