Partio edistää positiivista uskonnonvapautta muuttamalla lupausta

27.8.2019

Sudenpenturyhmällä oli edessään partiolupauksen antaminen. Erään lapsen vanhempi otti yhteyttä ja kertoi, ettei perheen vakaumukseen kuulu usko mihinkään, mitä voisi nimetä jumalaksi. Tuntui heidän katsomuksensa väheksymiseltä pyytää lasta kuitenkin lupaamaan, että hän rakastaa Jumalaa, johon hänen perheensä ei uskonut. Yhtä lailla oli epätasa-arvoista pyytää häntä olemaan tämä kohta lupauksesta hiljaa. Lippukunnalla ei ollut uskonnollista taustayhteisöä, joten partion peruskirjan mukaisesti olisi pitänyt pystyä tukemaan kutakin jäsentä hänen oman vakaumuksensa mukaisesti. Vanha partiolupaus ei tähän taipunut.

Oikeus omaan uskontoon kuuluu jokaiselle lapselle ja nuorelle. Oikeutta on helppo pitää hyvänä tavoitteena silloin, kun itsellä on jotain saavutettavana. Mutta entäpä silloin, kun oikeuden edistäminen tuntuu kaventavan oman uskontokunnan näkyvyyttä tai saavutettua asemaa?

Partiossa tehdään nyt peruskirjauudistusta. Uudistuksessa haetaan sitä, että jokaisen lapsen ja nuoren oikeus omaan uskontoon toteutuisi partiossa. Erityisesti tämä tulee näkyväksi partiolupauksen sanamuodoissa. Nykyään voimassa olevassa lupauksessa partiolainen lupaa ”parhaansa mukaan rakastaa Jumalaansa…”. Uudessa ehdotuksessa partiolainen lupaa ”parhaansa mukaan … kasvaa katsomuksessaan”.

Uudella sanoituksella partio ottaa reippaita askeleita kohti aitoa positiivista uskonnonvapautta. Ihailen sitä, että partiossa ei sorruttu negatiivisen uskonnonvapauden ”helppoon ratkaisuun”, jossa hengellisyys ja uskonnonharjoittaminen lakaistaan pois. Partiossa on aidosti etsitty sitä, miten suhde jumalaan ja hengellisyys voisi säilyä partion vahvana arvona nykyisessä moniuskontoisessa maailmassa, niin että kunnioitetaan jokaisen oikeutta omaan uskontoon. Partion peruskirjan uudessa ehdotuksessa tämä määritellään mm. lauseilla: ”Partioliikkeen toimintaa Suomessa ohjaa maailmanjärjestöjen arvopohja, jossa ihmisellä on velvollisuuksia suhteessa Jumalaan, muihin ihmisiin ja omaan itseen (Duty to God, Duty to others, Duty to self)” ja ”Järjestö toimii positiivisen uskonnonvapauden periaatteen mukaisesti. Partioliikkeeseen kuuluu oman uskonnon tai maailmankatsomuksen etsiminen ja myönteinen suhde hengellisyyteen.”

Lupauksen uusi Ilmaisu ”kasvaa katsomuksessa” ei ole täydellinen, mutta riittävän hyvä sulkeakseen piiriinsä kaikki partiolaiset erilaisine perheineen. Verrattuna vanhaan lupaukseen se ei yhtään pienennä Luterilaisen kirkon mahdollisuuksia tukea jäseniään kristittynä kasvamisessa partiossa. Lupaus kutsuu oman identiteetin löytämiseen, jotta osaisi myös käydä dialogiin eri lailla uskovien kanssa.

Partion uskontokasvatus ei ole riippuvainen partiolupauksen sanamuodoista vaan sitä, miten sitä käytännön lippukuntaelämässä toteutetaan. Tämä taas on usein verrannollinen siihen, miten paljon esimerkiksi seurakunta satsaa partioon kiinnostusta ja työpanosta, jotta nuoret ryhmien johtajat saisivat tukea ohjatakseen hengellistä kasvatusta partiossa.

Entä jos sen sijaan, että suremme partiolupauksen muuttumista, panostaisimmekin yhdessä laadukkaan uskontokasvatuksen tukemiseen? Nyt jos koskaan tarvitaan yhteistyötä ja sen mallintamista, miten hengellisyys ja katsomusten rinnakkaiselo voivat toteutua monikulttuuristuvassa maassa. Etsitään yhdessä partiomaisia tapoja antaa eväitä hengelliseen etsintään, uskon kasvuun, ohjaten samalla toisen vakaumuksen kunnioittamiseen ja dialogiin eri lailla uskovien kanssa. Käynnissä oleva prosessi antaa nyt erityisen hyvän syyn seurakunnan ja lippukunnan käydä yhteiseen pöytään keskustelemaan siitä, kuinka mahdollisimman hyvin tuetaan lasten ja nuorten kasvua.

Katri Vappula
Asiantuntija, varhaisnuorisotyö ja partio
Kirkkohallitus

Lisätietoa:
Partio
Partio/arvokeskustelu