Kärsimys on yleisinhimillinen tosiasia. Siksi uskonnot ja filosofiat ovat pyrkineet antamaan lohtua sen kohdatessa ja myös vastauksia sen edessä. Kristinusko ei anna yksiselitteistä vastausta kärsimyksen ongelmaan, mutta kysymys kärsimyksestä kuuluu Raamatun ytimeen.
Vanhassa testamentissa kerrotaan muun muassa Israelin kansan pakkosiirtolaisuudesta ja erämaavaelluksesta. Jobin kirja omistautuu kärsimyksen ongelmaan päättyen lopulta vaikenemiseen Jumalan salatun valtasuuruuden edessä.
Evankeliumit huipentuvat Jeesuksen kärsimystiehen. Kristityt uskovat Jeesuksen piinan olleen luonteeltaan lunastavaa: Jumala itse osallistui Jeesuksessa ihmiskunnan kärsimykseen.
Luterilaiseen uskonkäsitykseen kuuluu ns. ristin teologia, jonka mukaan Jumala toimii vastakohtien kautta: hänen kunniansa tulee ilmi ristin symboloimassa alennustilassa, hänen viisautensa hulluudessa ja hänen suuruutensa heikkoudessa. Poissuljettuja ovat siksi kaikki helpot ratkaisut kärsimyksen ongelmaan (esim. kärsimys on synnin seurausta) tai katteettomat lupaukset (esim. uskosta seuraa maallisia siunauksia eikä kärsimys kuulu kristityn elämään).