Kirkko ja Suomen Olympiakomitea uudistavat yhteistyömuotojaan

Kirkon ja Suomen Olympiakomitean nykymuotoinen yhteistyö päättyy vuoden 2026 lopussa. Yhteistyön päättyessä yhteistyömuotoja päivitetään. Merkittävin muutos on kisapapin kiintiöpaikasta olympiajoukkueessa luopuminen ja yhteistyön kehittäminen urheiluakatemioissa.

”Olympiajoukkueen kisapappitoiminta käynnistyi vuoden 1972 Münchenin olympialaisista. Tuolloin joukkueessa ei ollut kisapapin lisäksi muita henkisen tuen ammattilaisia. Vuosikymmenten saatossa ajat ovat muuttuneet, ja nykyisin joukkueissa on psykologeja, psyykkisiä valmentajia, ja uutena tukihenkilönä Kansainvälisen Olympiakomitean vaatimusten mukainen welfare and safeguarding officer. Tämän muutoksen myötä olemme lajiliittojen ja Paralympiakomitean kanssa käydyissä keskusteluissa todenneet, että luovumme aiemmasta toimintatavasta, jossa kisapappi oli automaattisesti mukana olympiajoukkueessa”, kertoo Suomen Olympiakomitean huippu-urheilujohtaja Janne Hänninen.

Vuosikymmenten aikana kisapappina ovat toimineet Göran Hellberg ja Leena Huovinen. Hänninen kiittelee molempien panosta osana Suomen Olympiajoukkuetta. Paralympiajoukkueen kisapappina on toiminut Olli-Pekka Silfverhuth.

”Kisapapit ovat persoonina sopineet erinomaisesti olympia- ja paralympiajoukkueisiin ja ovat pystyneet tekemään joukkueissa myös muita yleisjohdollisia tehtäviä samalla, kun he papin roolissa ovat tarjonneet urheilijoille suoritusvapaan alueen. Olemme kuitenkin nyt uudistamassa kisaprosessiamme ja määrittämässä uudelleen, kuinka käytämme meille annetun rajallisen määrän joukkueiden taustahenkilökunnan akkreditointeja.”

”Kisapapilla tai muullakaan yksittäisellä toimijalla ei siis jatkossa ole automaattista kiintiöpaikkaa kisajoukkueessa, vaan kuuntelemme lajien toiveita ja tarpeita, ja käytämme taustahenkilöiden akkreditoinnit sellaisten asiantuntijoiden nimeämiseen, jotka lajit priorisoivat tai joiden läsnäoloa KOK edellyttää. Kisapappi voidaan siis jatkossakin valita joukkueeseen, jos lajit ja urheilijat niin toivovat”, Hänninen sanoo.

Sekä Hänninen että Kirkkohallituksen kirkkoneuvos Petri Määttä korostavat, että muutoksen taustalla eivät ole taloudelliset syyt eikä kisapappien toiminnasta saatu palaute.

”Muutostarve ei ole taloudellinen eikä kisapapin toimintaan liittyvä asia, vaan yhdessä lajiliittoja kuunnellen olemme tulleet siihen tulokseen, että jatkamme yhteistyötä huippu-urheilussa ensisijaisesti urheiluakatemiatoiminnan tasolla. Tässä toiminnassa papin tai seurakunnan työntekijän on mahdollista kohdata suurempi joukko urheilijoita ja kirkko pystyy tarjoamaan tukeaan laaja-alaisemmin, kuin yksittäisissä arvokisoissa”, Määttä toteaa.

”Liikuntapappeja toimii tällä hetkellä ainakin Joensuussa, Kuortaneella ja Tampereella, ja olemme saaneet tästä toimintamallista hyviä kokemuksia. Papit toimivat opiskelijaurheilijoiden tukena osana moniammatillista tiimiä ja pystyvät omassa roolissaan vaikuttamaan nuorten urheilijoiden kasvuun ja hyvinvointiin. Työmme on vasta alussa, mutta tätä toimintamallia haluamme kehittää jatkossa yhdessä Olympiakomitean ja muiden yhteistyökumppaneiden kanssa.”

Lisätiedot:
Kirkkohallitus, kirkkoneuvos Petri Määttä, p. 040 688 1543, petri.maatta@evl.fi
Suomen Olympiakomitea, Janne Hänninen, janne.hanninen@olympiakomitea.fi