Kehitämme evl.fi-sivustoa ja toivomme, että vastaisit kyselyymme. Aikaa vastaamiseen menee muutama minuutti. Vastaukset käsitellään anonyymisti.
Pyhäinpäivänä muistamme edesmenneitä rakkaitamme ja viemme haudoille kynttilöitä, seppeleitä ja kukkia. Yhdessä kynttilät ja lyhdyt muodostavat valomeren, joka valaisee marraskuun pimeyden. Sen lisäksi, että muistamme rakkaitamme, tämä päivä muistuttaa meitä myös toivosta kohdata heidät jälleen.
Suomessa pyhäinpäivää vietetään lauantaina, joka osuu 31. lokakuuta ja 6. marraskuuta väliseen aikaan. Perinne hautausmaille menosta ja kynttilöitä sytyttämisestä haudoille alkoi toisen maailmansodan aikaan. Nykysinkin pyhäinpäivä kuuluu suurimpien juhlapyhien joukkoon Suomessa.
Kynttilän sytyttäminen pimeyttä vastaan luo toivoa. Valaiseva liekki levittää toivoa pimeään maailmaan ja osoittaa konkreettisesti, että valo on vahvempi kuin pimeys. Valo antaa voimaa ja rohkeutta kaikille, jotka surevat ja kaipaavat.
Jos sinulla ei ole ketään, jolle haluaisit sytyttää kynttilän, voit silti tehdä kävelyretken lähimmälle hautausmaalle. Valomeren näkeminen ja ajatteleminen, että jokainen kynttilä kertoo jonkun kuolleen ja jonkun kaipaavan häntä, voi tuntua sekä kauniilta että surulliselta. Kuolema ja suru ovat jotain, mitä kannamme yhdessä. Kukaan ei ole yksin surunsa kanssa ja toivo koskettaa meitä kaikkia.
Monissa seurakunnissa vietetään pyhäinpäivän messua ja kynttilähartauksia. Hartauksissa muistellaan kaikkia vuoden aikana kuolleita seurakunnan jäseniä ja sytytetään kynttilöitä vainajien muistolle.
Herra, kuoleman varjon maassa sinä olet ainoa toivomme. Suuntaa katseemme yli hautojen. Sinuun uskoen jätämme poisnukkuneet sinun huomaasi odottamaan ylösnousemuksen aamua. Tätä rukoilemme Jeesuksen Kristuksen, ylösnousseen Vapahtajamme tähden.
– pyhäinpäivän rukous
Löydät näiltä sivuilta apua ja tukea elämän kriiseihin. Tarjolla on kirjoituksia surutyötä tekevälle sekä erilaisia vertaistukiryhmiä.
Pyhäinpäivänä saamme pysähtyä muistelemaan niitä, jotka ovat vaikuttaneet elämäämme ja ovat kuolleet. Meillä kaikilla on joku, jonka kanssa olemme jakaneet elämämme kuten vanhempamme, sukulaisemme ja ystävämme. Meissä kaikissa on jälkiä aiemmista sukupolvista ja ihmisistä. Päivä antaa meille myös tilaa ajatella omaa kuolevaisuuttamme, nähdä se, mikä on tärkeää elämän arjessa.
“Herra siunaa tulet jotka syttyvät, siunaa sydämet jotka aina muistavat: ihminen katoaa mutta valo jää.”
– Jouni Paarlahti (1936 – 2020)
Pyhäinpäivä on sulautuma kahdesta juhlasta, kaikkien pyhien päivästä 1.11. (Festum omnium sanctorum) ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivästä 2.11. (Commemoratio omnium fidelium defunctorum). Siten muistelun kohteena ovat sekä kaikki kristikunnan marttyyrit että muut uskossa Kristukseen kuolleet.
Sana pyhä ei kuitenkaan viittaa vain kuolleisiin. Jokainen Kristuksen oma on pyhä. Hän on uskossa osallinen näkymättömästä pyhien yhteydestä. Päivän perinteinen evankeliumi onkin Jeesuksen vuorisaarnan alussa oleva autuaaksijulistus.
Uskontunnustuksen mukaan pyhät muodostavat yhteyden, johon voimme näkymättömästi liittyä.
Jos haluat tutustua tarkemmin pyhäinpäivään, voit esimerkiksi lukea pyhäinpäivän Raamatun tekstejä Kirkkovuosikalenterista, jossa on myös rukouksia päivälle.
Kirkkovuosikalenterista voit lukea Raamatun tekstejä sekä rukouksia pyhäinpäivälle.
Katso video YouTubessa.
Etsi asuinalueesi seurakunta. Seurakuntien sivuilla on tietoa hautausmaista, muistopaikoista sekä pyhäinpäivän tapahtumista.