Messu eli jumalanpalvelus kokoaa kristityt yhteen

Sunnuntaina vietetään messua tai jumalanpalvelusta, koska sunnuntai on kristittyjen pyhäpäivä. Jo yli 100 000 kertaa kristityt ovat sunnuntaina kokoontuneet kohtaamaan toisiaan ja muistelemaan Jeesusta. Vuosisatojen kuluessa pyhäpäivän viettämiseen on kehittynyt oma järjestyksensä ja eri kulttuureihin sopivat tapansa.

Jossain kokoonnutaan sodan tai luonnonkatastrofin keskellä, toisaalla taas upean katedraalin turvallisten muurien suojaan. Kokoontumisten sisältö on kuitenkin kaikkialla maailmassa sama: rukoillaan tärkeiden asioiden puolesta, luetaan Raamattua, saarnataan ja nautitaan ehtoollista, yhteistä ateriaa.

Sunnuntain kokoontumisista kristityt lähtevät arkeen auttamaan ihmisiä, rakentamaan oikeudenmukaista yhteiskuntaa ja puolustamaan heikkoja ja köyhiä.

Monimuotoinen messu

Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa vietetään yleensä messua: jumalanpalvelusta, jossa on ehtoollinen. Messu on liturginen, ja sen kulku seuraa yhtenäistä rakennetta eli kaavaa.

Messussa on vuorolauluja ja hymnejä, joiden musiikilliset juuret ovat keskiajalla. Samanlaisena toistuva rakenne tekee monelle messusta tärkeän, tutun ja arvokkaan.

Messuun voidaan tuoda myös erilaisia muuntuvia elementtejä esimerkiksi musiikkiesityksin tai toteuttamalla esirukous uudella tavalla.

Toisinaan messu on voitu kohdentaa erityisesti jollekin kohderyhmälle, kuten perhemessu, muistisairaiden messu tai sateenkaarimessu. Messu on tällöinkin kaikille avoin, mutta sen toteutuksessa tietty kohderyhmä on otettu erityisesti huomioon.

Tarjolla on myös erilaisia teemamessuja, kuten afrikkalainen gospelmessu, kansanmusiikkimessu, tuomasmessu tai partiomessu. Eri musiikkimakuihin on myös räätälöity omia messukokonaisuuksia metallimessuista teknomessuihin. Näissä kaikissa messun osallistujalle tarjoutuu erilaisia ja uudentyyppisiä osallistumisen ja hiljentymisen muotoja.