Uusi avioliittolaki ja kirkko

Uusi avioliittolaki tuli voimaan 1. maaliskuuta 2017. Se mahdollistaa avioliiton samaa sukupuolta olevien kesken ja haastaa samalla kirkon opetusta avioliitosta.

Kirkon avioliitto-opetuksen mukaan avioliitto on naisen ja miehen välinen liitto. Näin todettiin kirkolliskokouksen yleisvaliokunnan mietinnössä marraskuussa 2015.

Piispainkokouksen elokuussa 2016 valmistuneessa selonteossa kirkon nykyisestä avioliitto-opetuksesta todettiin, ettei papin oikeus vihkiä kirkolliseen avioliittoon muutu 1.3.2017.

Avioliittoon vihkimisestä evankelis-luterilaisessa kirkossa määrätään kirkkojärjestyksessä ja kirkkokäsikirjassa, ja näiden mukaan papin tulee vihkiminen toimittaa. Tämä koskee myös avioliittoon siunaamista.

Kirkon jäsenillä, papeilla ja myös piispoilla on erilaisia näkemyksiä ja painotuksia avioliittoasiassa. Keskustelua käydään eri tahoilla ja foorumeilla. Useat papit ovat  jo vihkineet samaa sukupuolta olevia pareja, ja vihkimisistä on myös tehty joitain kanteluita tuomiokapituleille.

Jokainen tuomiokapituli käyttää pappien tehtäviä valvoessaan itsenäistä harkintaa, minkä vuoksi hiippakunnissa voidaan päätyä erilaisiin ratkaisuihin kanteluiden suhteen, ks. esim. Helsingin hiippakunta ja Oulun hiippakunta.

Kirkolliskokous päättää opillisista kysymyksistä

Avioliittokäsityksen kaltaisista kirkon opillisista asioista päättää kirkolliskokous. Merkittävät asiat, joihin myös avioliitto-opetus kuuluu, vaativat kirkolliskokouksessa taakseen ¾ äänten enemmistön.

Esityksiä kirkolliskokoukselle voivat tehdä piispainkokous, kirkkohallitus ja hiippakuntavaltuustot sekä kirkolliskokousedustajat itse. Myös seurakuntalaisen tekemä aloite voi edetä kirkolliskokoukseen saakka.

Oikeudellinen selviys uuden avioliittolain vaikutuksista

Kirkkohallituksen täysistunto valmisti kirkolliskokouksen pyynnöstä oikeudellisen selvityksen uuden avioliittolain vaikutuksista kirkolle. Selvityksessä todetaan mm., että

  • avioliittolain mukaan kirkolla on uuden lain voimaan tultua edelleen oikeus päättää itse vihkimiskäytännöistään.
  • uusi laki ei luo papeille velvollisuutta vihkiä samaa sukupuolta olevia henkilöitä avioliittoon.
  • papin tekemä samaa sukupuolta olevan parin vihkiminen on kuitenkin pätevä, mikäli vihittäessä on noudatettu avioliittolaissa säädettyjä vihkimisen ehtoja ja muotoa.
  • jos pappi vihkii samaa sukupuolta olevan parin, vihittäville seuraamuksia ei synny. Mahdolliset seuraamukset papin osalta käsittelee tuomiokapituli.
  • asiantuntijat eivät näe perusoikeudellista näkökulmaa sille, että kirkon olisi muutettava avioliittokäsitystään ja sen mukaista vihkimiskäytäntöä. Aikaa myöten lainsäädännön ja muun sääntelyn olisi kuitenkin hyvä olla mahdollisimman yhdenmukainen.

Piispainkokous selvitti avioliittoon vihkimisen merkitystä kirkolle

Piispainkokous sai marraskuussa 2016 kirkolliskokoukselta tehtäväksi selvittää yhdessä kirkkohallituksen kanssa, millaiset olisivat vihkioikeudesta luopumisen vaikutukset kirkkoon. Yhtenä vaihtoehtona ratkaista kirkon suhde uuteen avioliittolakiin on nähty se, että kirkko luopuisi vihkioikeudesta kokonaan.

Piispainkokous päätti kokouksessaan tammikuussa 2017 toteuttaa selvityksen laajana kartoituksena avioliittoon vihkimisen merkityksestä kirkolle. Selvityksessä käydään läpi myös kirkon eri vaihtoehdot asian suhteen ja näiden vaihtoehtojen vaikutukset. Piispainkokouksen kutsumana taustaselvityksen teki professori Eila Helander. Valmis selvitys luovutettiin piispainkokoukselle 6.9.2017.

Helanderin selvityksessä todetaan, että kirkolla ei ole aihetta luopua vihkioikeudestaan. Luopumisella olisi muun muassa vaikutusta pitkällä aikavälillä jäsenmäärään ja ikärakenteeseen sekä kirkon identiteettiin.

Helander esittää selvityksen johtopäätöksissään kirkolle kompromissia, jossa kirkko pitäytyy avioliittoon vihkimisessä nykyiseen käytäntöön, mutta hyväksyy samalla, että kirkon sisällä voi olla myös toinen teologisesti perusteltu toimintamalli vihkimisissä ja siunaamisissa. Tällöin kunkin käytännön kannattajat voivat toimia saman kirkon sisällä.

Kompromississa on mahdollista edetä selvityksessä esitetyllä neljällä tavalla, joissa vaadittavien muutosten dokumentoinnin määrä vaihtelee kirkolliskokouksen päätöksestä aina kirkkojärjestykseen ja käsikirjaan tehtäviin muutoksiin.

Helander toteaa, että mikäli kirkko ei pysty asiaa ratkaisemaan, se profiloituu julkisuudessa enemmän sukupuoli- ja seksuaalinäkemystensä kuin perustehtävänsä kautta.

Professori Helanderin selvitys kokonaisuudessaan

Keskustelumalli avioliitosta eri tavoin ajatteleville

Kirkkohallitus on valmistellut myös kirkolliskokouksen pyynnöstä keskustelumallin ja -aineiston, jonka avulla avioliitosta eri tavoin ajattelevat voivat oppia ymmärtämään toistensa näkemyksiä ja käydä rakentavaa keskustelua. Kunnioittava keskustelu -aineisto on laadittu Skotlannissa sekä Englannin anglikaanikirkon vastaavassa prosessissa käytettyjen materiaalien pohjalta.

Keskustelumallin testaus on alkanut lokakuussa 2016. Aineisto on julkaistu kirkon Sakasti-verkkosivustolla, ja sitä on tavoitteena hyödyntää seurakunnissa ja hiippakunnissa.

Muuta vireillä olevaa

Toukokuussa 2017 kokoontuneelle kirkolliskokoukselle jätettiin edustaja-aloite, jossa ehdotetaan, että kirkolliskokous ryhtyisi valmistelemaan tarvittavia muutoksia avioliittokäsityksen laajentamiseksi koskemaan myös samaa sukupuolta olevia pareja. Aloitteesta käytiin vilkas lähetekeskustelu, jonka jälkeen se lähetettiin perustevaliokuntaan. Valiokunta valmistelee aloitteesta mietinnön. Lisäksi yleisvaliokunta antaa aloitteesta lausunnon. Mietinnön ja lausunnon valmistuttua niitä käsitellään kirkolliskokouksen täysistunnossa. 

Kirkolliskokouksen kirkkohallitukselta tilaama avioliittoaiheinen tutkimus valmistuu Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisemana syksyllä 2017. Tutkimuksessa käsitellään muun muassa avioliiton kulttuuris-historiallista merkitystä, avioliiton psykologiaa, parisuhteen muutosta ja perhekäsitystä.

Katso myös: Keskustelua mediassa kirkon avioliitto-opetuksesta

Kysymyksiä ja vastauksia