Eutanasia

Mitä eutanasia tarkoittaa?

Eutanasialla tarkoitetaan potilaan vapaaehtoisesta ja oikeustoimikelpoisesta pyynnöstä tapahtuvaa lääkärin tarkoituksellista potilaan elämän lopettamista lääkkeitä antamalla (Suomen Lääkäriliitto). Eutanasiassa toiminnan päämääränä ja teon tarkoituksena on potilaan kuolema.

Sen sijaan tarpeettomista ja vaikuttamattomista hoidoista pidättäytyminen ja niiden lopettaminen ovat osa hyvää hoitokäytäntöä. Silloin lopettamisen päämääränä on välttää potilaalle hoidosta koituvaa epämukavuutta ja kuoleman prosessin pitkittymistä. Ajatuseroa eutanasiaan verraten kuvaa käsitepari kuoleman tuottaminen – kuoleman salliminen. Jälkimmäisestä voidaan käyttää myös käsitettä ”luonnollinen kuolema”. 

Eutanasiaa koskevissa keskusteluissa esiin nousee myös lääkäriavusteinen itsemurha. Se tarkoittaa henkilön vapaaehtoisesta ja oikeustoimikelpoisesta pyynnöstä tapahtuvaa lääkärin tarkoituksellisesti antamaa apua henkilölle itsemurhan suorittamiseksi saattamalla henkilön käyttöön lääkkeitä, jotta tämä voi itse ottaa ne.

Eutanasia lain näkökulmasta

Suomessa potilaalla on oikeus kieltäytyä hänellä suunnitteluista tai jo aloitetuista hoidoista (Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 785/1992). Potilaalla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta vaatia tiettyä hoitoa tai tutkimusta. Potilas ei voi siten vaatimuksestaan saada eutanasiaa. 

Eutanasia kuuluu Suomen rikoslain mukaan rangaistaviin tekoihin tappo- tai surma -nimisenä rikoksena. Oikeus elämään on ihmisoikeussopimuksissa ja Suomen perustuslaissa suojattu ihmisoikeus. 

Eutanasia antaa yhteiskunnalle oikeuden kajota yksilön henkeen ja luo samalla velvoitteen tehdä se asianomaisen pyynnöstä. Näin keskeistä ihmisoikeutta rikkovan sopimuksen on katsottu olevan pätemätön, vaikka henkilö itse olisi sen sallinut. Itsemääräämisoikeuden on siis katsottu olevan tällaisessa tapauksessa toissijainen oikeus.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on todennut päätöksessään (Pretty v. United Kingdom, 2346/02), että EU:n perusoikeuksista ei voida johtaa ”oikeutta kuolemaan” eli yhteiskunnalla ei ole velvoitetta hyväksyä yksilön toivetta saada kuolla yhteiskunnan toteuttaman eutanasian keinoin. Vastaavasti EIT on todennut avustetusta itsemurhasta, että yhteiskunnalla ei ole velvoitetta avustaa sen toteuttamisessa (Haas v. Switzerland 31322/07).

Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous on tuominnut eutanasian ja siihen luvan antavien hoitotahtojen oikeutuksen (Resolution 1859 (2012)). Yleiskokouksen suositus 1418 (1999) edellyttää sen tunnustamista, että kuolemansairaan potilaan toive kuolla ei koskaan aiheuta toiselle henkilölle laillista velvoitetta toteuttaa tätä toivetta eikä toive liioin anna juridista oikeutusta suorittaa sellaisia toimenpiteitä, jotka tarkoituksellisesti tuottavat kuoleman.

Eutanasia arvokysymyksenä

Sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta toteaa kannanotossaan (ETENE 26.9.2017) että vain takaamalla hyvä saattohoito kaikille sitä tarvitseville voidaan esittää luotettavia arvioita siitä, paljonko Suomessa mahdollisesti on sellaisia potilaita, joita ei pystytä auttamaan ja heidän kärsimyksiään lievittämään edes tehokkaimmilla saattohoidon menetelmillä. Vasta silloin voitaisiin myös tarkemmin määritellä, millaisissa tilanteissa terveydenhuolto ja lääketieteen keinot eivät riittävissä määrin pysty lievittämään kuolevan potilaan kärsimystä, ja tarvitaanko näihin tilanteisiin erillisen lain säätämistä. Kuolevien potilaiden asemaa parantaisivat enemmän palliatiivista hoitoa ja saattohoitoa edistävät toimet kuin eutanasialaki.

ETENEn mukaan, ensisijaisen tärkeää on palliatiivisen hoidon ja saattohoidon resurssien, saatavuuden ja koulutuksen parantaminen. Eutanasiatoiveet, joiden taustalla on hoidettavissa olevien oireiden riittämätön lievittäminen tai sen pelko, ovat ennemminkin merkki puutteellisista voimavaroista ja vajavaisesta osaamisesta kuin kuoleman avustamisen välttämättömyydestä. Kirkon asiantuntija on ollut mukana laatimassa kannanottoa.

Maailman lääkäriliitto (WMA) ja Suomen Lääkäriliitto vastustavat eutanasiaa ja lääkäriavusteista itsemurhaa. WMA on monissa kannanotoissaan toistanut vahvan sitoumuksensa lääkärin etiikan periaatteisiin ja ihmiselämän kunnioittamiseen. Suomen Lääkäriliitto on kirjoittanut eutanasiasta lääkärin etiikka -sivuillaan.

Eutanasiatilanne muualla maailmassa

Eutanasia ja lääkäriavusteinen itsemurha eivät tietyin edellytyksin ole rangaistavia Alankomaissa, Belgiassa ja Luxemburgissa, Kanadassa, Kolumbiassa, Espanjassa sekä Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. 

Tällä hetkellä lääkärin avustama itsemurha on laillista tietyissä olosuhteissa Itävallassa, Belgiassa, Kanadassa, Saksassa, Luxemburgissa, Alankomaissa, Uudessa-Seelannissa, Espanjassa, Sveitsissä sekä Australiassa ja osissa Yhdysvaltoja.

Tanskassa Suomen ETENEä vastaava elin Det Etistka Råd on tehnyt eettisen selvityksen eutanasiasta eduskunnan sote-valiokunnan pyynnöstä. Kannanotto päätyy siihen lopputulokseen, että eutanasiaa ei tule laillistaa. Norjassa maan lääkäriliiton eettinen komitea on tehnyt eettisen selvityksen eutanasiasta. Selvitys päätyy myös siihen, että eutanasiaa ei tule sallia eikä lääkäriliiton kantaa muuttaa.

Evankelis-luterilaisen kirkon näkökulma

Palliatiivisen hoidon ja saattohoidon kehittäminen on tärkeää

Kristillisten arvojen mukaan jokainen ihminen Jumalan kuvana on arvokas riippumatta ulkonäöstä, iästä tai sairaudesta ym. Jokaisella ihmisellä on oikeus tulla kohdelluksi arvostavasti ja kunnioittavasti. Syntymisen ja kuolemisen valtakirja ei ole ihmisen hallussa. Palliatiivinen hoito ja saattohoito ovat kirkon mielestä eutanasiaa parempia vaihtoehtoja elämän loppuvaiheen kärsimyksiin. Yhteiskunnan ja ihmisten arvot näkyvät siinä, miten kuolema ja kuolevat kohdataan.

Laadukas palliatiivinen hoito ja saattohoito kuuluu kaikille

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispat kehottavat arvioimaan, millaisin keinoin laadukas saattohoito saataisiin koko Suomessa jokaisen tarvitsevan saataville. Asian kuntoon saattamiseksi tulee ryhtyä toimiin (Piispojen kannanotto 9.11.2017). Piispat eivät kannata eutanasian laillistamista.

Mitä palliatiivinen hoito ja saattohoito ovat?

Palliatiivisella eli oireenmukaisella hoidolla tarkoitetaan kuolemaan johtavaa tai henkeä uhkaavaa sairautta sairastavan potilaan ja hänen läheistensä aktiivista kokonaisvaltaista hoitoa, jolla pyritään ehkäisemään ja lievittämään kärsimystä ja vaalimaan elämänlaatua. Palliatiivinen hoito kuuluu kaikkiin sairauden vaiheisiin hoitolinjasta riippumatta. Palliatiivisen hoidon tarve lisääntyy merkitsevästi elämän loppuvaiheessa (Duodecim KH 2018). Saattohoito on palliatiivista hoitoa oletetun kuolinhetken välittömässä läheisyydessä.

Palliatiivisessa hoidossa pyritään noudattamaan seuraavia periaatteita:

  • potilasta hoidetaan kokonaisvaltaisesti huomioiden fyysiset, psyykkiset, sosiaaliset, henkiset ja hengelliset tarpeet
  • potilaan kärsimystä ei lisätä toteuttamalla tutkimuksia ja hoitoja, joista ei enää ole hyötyä
  • kuolevaa potilasta ei siirretä tarpeettomasti hoiva- tai hoitoyksiköstä toiseen
  • potilaalla on mahdollisuus itse vaikuttaa hoitoonsa
  • potilas saa riittävästi tietoa omasta tilanteestaan ja hoitovaihtoehdoista 
  • potilaan hoito toteutuu moniammatillisesti
  • potilaan läheiset saavat tukea hoidon aikana ja potilaan kuoleman jälkeen

Palliatiivisen hoidon ja saattohoidon puutteita ei saada korjattua ilman lainsäädäntömuutoksia

Sosiaali- ja terveysministeriö asetti moniammatillisen asiantuntijaryhmän työskentelemään 5/2018–6/2021 väliseksi ajaksi. Työryhmän tehtävänä oli selvittää elämän loppuaiheen hoitoa, itsemääräämisoikeutta, saattohoitoa ja eutanasiaa koskevaa lainsäädäntötarvetta. Lisäksi asetettiin Palliatiivisen hoidon ja saattohoidon kehittämisen alatyöryhmä ajalle 5/2018–12/2020.

Moniammatillinen työryhmä totesi loppuraportissaan, että palliatiivista hoitoa ja saattohoitoa tulisi kehittää ja niiden saatavuutta sekä osaamista lisätä. Puutteiden korjaamiseksi muutoksia tarvitaan suositusten lisäksi lainsäädäntöön.

Palliatiivisen hoidon laadun seurannan edellytyksiä selvitettiin sosiaali- ja terveysministeriön (STM) ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) projektissa. Asiantuntijaryhmä totesi, että elämän loppuvaiheen hoidon tietopohjaa pitäisi kehittää niin, että tulevaisuudessa voitaisiin muodostaa palliatiivisen hoidon kansallinen laaturekisteri. Palliatiivisesta hoidosta ja saattohoidosta tarvitaan yhtenäistä ja vertailukelpoista tietoa, jotta hoidon laatua, vaikuttavuutta ja saatavuutta voidaan seurata.

Vuonna 2022 julkaistiin Palliatiivisen hoidon ja saattohoidon kansallinen laatusuositus. Sen mukaan kaikilla kansalaisilla tulee olla oikeus laadukkaaseen palliatiiviseen hoitoon riippumatta henkilön iästä, diagnoosista, kulttuuritaustasta tai asuinpaikasta. Palliatiivisen hoidon ja saattohoidon palveluiden saatavuudessa, laadussa ja osaamisessa on aiemmissa selvityksissä todettu merkittäviä puutteita ja suurta alueellista vaihtelua (Saarto ym. 2022). 

Eksistentiaalinen ahdistus

Eksistentiaalinen eli olemassaoloon liittyvä ahdistus on osa ihmisenä olemista. Eksistentiaalinen ahdistus kumpuaa oman elämän rajallisuuden ymmärtämisestä. Samaan aikaan ihminen ei tiedä mitä rajallisuus hänen kohdallaan tarkoittaa. 

Kuoleman läheisyydessä eksistentiaalinen pohdinta lisääntyy ja tunne elämänhallinnasta heikkenee. Kuoleva ihminen pohtii usein kuolemaan ja kuolemiseen liittyviä kysymyksiä ja voi tuntea kuolemanpelkoa.  Usein kuolevalla on huoli läheisten selviytymisestä. Sairaus vaikuttaa ihmisen mahdollisuuksiin ja kykyihin ratkaista eksistentiaalisia haasteita.

Toiveet eutanasiasta tai avustetusta itsemurhasta liittyvät usein ihmisen hätään ja kärsimykseen (Martínez ym. 2016). Kuoleman läheisyydessä ihminen tarvitsee hyvän lääketieteellisen hoidon lisäksi psykososiaalista, henkistä ja hengellistä tukea. Toisen ihmisen läsnäolo ja tuki helpottavat oloa ja lievittävät kärsimystä. 

Henkinen ja hengellinen tuki

Henkinen ja hengellinen tuki tarkoittaa ihmisen kohtaamista huomioiden kulttuuriset, eksistentiaaliset ja uskonnolliset tarpeet. Kulttuuriset tarpeet liittyvät elintapoihin, traditioihin ja ihmisten yhteiselämää ohjaaviin arvojärjestelmiin. Niihin kuuluvat myös suhde kirjallisuuteen ja taiteisiin. 

Elämän päätösvaiheessa henkisen ja hengellisen tuen tavoitteena on tukea potilasta sietämään kuolemaan liittyvää ahdistusta ja auttaa häntä löytämään voimavaroja kohdata lähestyvä kuolema. Henkiseen ja hengelliseen tukeen kuuluu sellaisia auttamiskeinoja, joiden avulla voidaan vahvistaa potilaan kokemuksia elämän merkityksellisyydestä ja yhteydessä olemisesta itseen, toisiin ja transsendenssiin tai Jumalaan. Apuna voidaan käyttää Arvokkuusterapiaan ja Ars Moriendi- malliin liittyviä kysymyksiä, potilaan vakaumuksen mukaisia hengellisiä rituaaleja ja taiteen eri muotoja.

Sosiaali- ja terveydenhuollossa henkistä ja hengellistä tukea tarjoavat evankelis-luterilaisen kirkon sairaalapapit.

Kirjallisuutta:
Martínez M., Arantzamendi M., Belar A., Carrasco J.M., Carvajal A., Rullán M. & Centeno C. (2016). Dignity therapy’, a promising intervention in palliative care: A comprehensive systematic literature review. Palliative Medicine 31(6), 1-18.  

Ev.lut. kirkon piispojen kannanottoja

HS 11.5.2024: Piispa Laajasalo: Eutanasialakia ei tarvita, hyvä kuolema toteutuu jo nyt

9.11. 2017: Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispat: Hyvä saattohoito tulee taata jokaiselle kuolevalle

Eutanasia evl.fi/plus-palvelussa

Voit lukea lisää eutanasiasta evl.fi/plus-sivuilta.

Lue lisää
Takaisin sivun alkuun