Kynttilä symboloi kristillisessä perinteessä monia asioita, kuten valon voittoa pimeyden voimista, valvomista, lämpöä, yhteyttä ja rukousta. Valon sytyttäminen on kuulunut jo varhain kristittyjen kokoontumisiin.
Jumalanpalveluksissa kynttilät otettiin käyttöön 300-luvulla, ja 1600-luvulla niitä alettiin käyttää kirkon alttarilla. Alttarikynttilöiden lisäksi kirkossa poltetaan pääsiäiskynttilää, adventtikynttilöitä ja rukouskynttilöitä.
Suurikokoinen, usein Kristusta kuvaavin symbolein koristeltu pääsiäiskynttilä palaa pääsiäisestä helluntaipäivään saakka lukupulpetin vieressä. Helluntain jälkeen kynttilä siirretään kuorissa lähellä kastemaljaa, ja sitä poltetaan vain kasteen ja hautauksen yhteydessä. Paastonajaksi kynttilä viedään pois kirkkosalista.
Adventtikynttilöinä käytetään kynttelikköä, josta sytytetään jokaisena adventtisunnuntaina uusi kynttilä. Usein saarnastuoliin sijoitetun kynttelikkö ennakoi joulun ilosanomaa. Rukouskynttilöitä voidaan käyttää jumalanpalvelusten ja rukoushetkien yhteydessä, ja ne voidaan sijoittaa kirkossa sopivaan paikkaan.