Eskatologia on oppi viimeisistä tapahtumista. Viimeiset tapahtumat ovat Uuden testamentin mukaan alkaneet Kristuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta.
Kristityt ovat alusta asti uskoneet elävänsä viimeisiä aikoja (Hepr. 1:2, 1. Joh. 2:18), sillä Jumala vuodatti helluntaina Pyhän Hengen opetuslasten päälle ja teki heistä Kristuksen todistajia ennen kuin hänen tuomionsa toteutuvat (Ap. t. 2:17–20).
Eskatologia on oppi, joka puhuu pikemminkin pelastuksesta kuin tuomiosta. Kaikki ei pääty viimeiseen tuomioon. Pelastuvat saavat katoamattoman ja ikuisen elämän. Se on lahja, josta Kristuksen omat ovat osallisia uskon kautta jo nyt (Joh 3:18, 5:24).
Siksi tuomio ja armo eivät sijoitu vain jonnekin kauas tulevaisuuteen, vaan ne ovat läsnä jo nyt Kristukseen uskovan tässä hetkessä.
Raamatun mukaan Kristus palaa aikojen lopulla takaisin. Tämä merkitsee viimeistä tuomiota, jolloin elävät ja kuolleet tullaan tuomitsemaan. Jeesus esittää kertomuksen, jossa kaikki kansat kootaan Ihmisen Pojan eteen (Matt. 25:31–46). Tässä kohdassa tuomion perusteissa keskeistä on laupeuden osoittaminen toisille ihmisille.
Raamatussa viimeisiä tapahtumia käsittelee lisäksi erityisesti Johanneksen ilmestys. Se viittaa monin paikoin Vanhaan testamentin Hesekielin ja Danielin profeettakirjoihin. Lopun ajoista kertovaa kirjallisuutta on myös Raamatun ulkopuolella. Tunnetuin kirja on apokryfinen Hermaan paimen, jota kirkko ei ole hyväksynyt Raamatun kaanoniin.
Eskatologian rinnalla puhutaan myös apokalyptiikasta, mutta siinä keskitytään pikemminkin vain tuleviin mullistuksiin mystisten ja hämärien kielikuvien kautta kerrottuna kuin kristityn todellisuuteen osana Jumalan valtakuntaa jo nyt.