Kuoleman koskettaessa paljastuu elämän rajallisuus. Saat apua läheistesi lisäksi seurakunnalta.Seurakunnan työntekijät auttavat muussakin kuin hautajaisten järjestämisessä. Kuolemaan liittyvistä ajatuksista ja tunteista voit puhua papin tai diakoniatyöntekijän kanssa. He tukevat kuoleman lähestyessä ja kuoleman jälkeen.Hautajaisten järjestämisen lisäksi voit pyytää seurakunnasta apua myös muihin käytännön asioihin.
Sairas tai kuoleva ja hänen läheisensä voivat hiljentyä yhdessä ja viettää esimerkiksi rukoushetken. Rukoushetkessä rukoillaan, että Jumala tukisi ja vahvistaisi sairasta ja hänen läheisiään. Hiljainen hetki voi koostua rukouksesta, laulusta, musiikin kuuntelusta tai vain yhdessä hiljaa olemisesta. Joku läheisistä voi ohjata rukoushetken. Jos haluat paikalle papin ja rukoushetki vietetään kotona, ja ota yhteyttä paikallisseurakuntaan. Jos rukoushetki vietetään sairaalassa voit pyytää paikalle sairaalapapin. Häneen saat yhteyden sairaalan henkilökunnan kautta. Sairaalapappien yhteystiedot löytyvät myös sairaalan verkkosivuilta. Kirkkokäsikirjasta löydät esimerkin rukoushetkestä.
Läheisen kuoltua on mahdollista viettää saattohartaus potilashuoneessa, sairaalan kappelissa tai kotona. Saattohartauden voi pitää joku vainajan läheisistä, pappi, seurakunnan työntekijä tai sairaalan henkilökuntaan kuuluva. Hartaushetken yhteydessä voit keskustella tilanteen herättämistä tunteista ja ajatuksista ja saada tukea. Voit myös jälkikäteen olla yhteydessä oman seurakuntasi työntekijöihin ja saada tukea. Kirkkokäsikirjassa on esimerkki saattohartaudesta.
Kristinuskon keskeisen sanoman mukaan elämä ei pääty kuolemaan. Jeesuksen ylösnousemus antoi ihmisille toivon kuolemanjälkeisestä elämästä. Kuolema on kristinuskossa ovi tulevaan elämään: elämässä ja kuolemassa voimme jättää itsemme ja läheisemme luottavaisena suurempiin käsiin.
“Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä, ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.” Psalmi 23
Läheisen kuolemaan liittyvän surun kanssa selviytymisessä auttaa surun jakaminen ja vertaistuki. Monissa seurakunnissa toimii sururyhmiä. Sururyhmä on läheisensä menettäneille tarkoitettu vertaistukiryhmä, joka kokoontuu n. 5–10 kertaa. Sururyhmät ovat vertaisryhmiä, joiden peruspilareina ovat luottamuksellisuus, omavastuisuus ja vapaaehtoisuus. Osallistuminen ei edellytä kirkkoon kuulumista tai seurakunta-aktiivisuutta.
Läheisestä luopumisen hetki on raskas. Se muistuttaa myös oman elämän rajallisuudesta. Jeesuksen sanoman kautta meillä on kuitenkin toivo jälleennäkemisestä.
Toiveet hautauksen ja muistotilaisuuden osalta voi hahmotella hautajaissuunnitelman avulla.
Läheisen kuolema voi tuoda pintaan monenlaisia tunteita. Kuolemasta puhuminen tai kirjoittaminen voi auttaa hälventämään siihen liittyvää ahdistusta tai pelkoja.
Läheisen kuolema -opas auttaa omaisia hoitamaan asioita ja tekemään päätöksiä menetyksen hetkellä.
Seurakunta tukee ja auttaa sinua kaikissa läheisen kuolemaan ja hautajaisjärjestelyihin liittyvissä kysymyksissä. Ole yhteydessä seurakuntaan.
Kirkon keskusteluapu on sinua varten, kun kaipaat henkistä tai hengellistä tukea. Päivystäjät ovat vaitiolovelvollisia koulutettuja vapaaehtoisia ja kirkon työntekijöitä.