Uskonnon paikka ja merkitys kouluissa ja oppilaitoksissa on kestoteemoja julkisessa keskustelussa. Keskustelun seuraamista ja siihen liittymistä auttaa paljon, kun uskonnon opiskelu ja oppiminen pidetään erillään uskonnon harjoittamisesta.
Suomalaisessa koulussa uskonnon opetuksen tehtävänä on antaa oppilaille laaja uskonnollinen ja katsomuksellinen yleissivistys. Opetuksessa ei harjoiteta uskontoa, vaan perehdytään omaan uskontoperinteeseen, tutustutaan monipuolisesti uskontojen maailmaan ja pohditaan hyvää elämää. Tavoitteena on myös oppia kunnioittamaan ja ymmärtämään muita katsomuksia. Elämänkatsomustietoa opetetaan lähinnä uskontokuntiin kuulumattomille oppilaille.
Koulun katsomusopetuksen järjestämiseen liittyy paljon erilaisia toiveita ja odotuksia. Kirkko on korostanut sitä, että kaikille lapsille ja nuorille tulee tarjota monipuolista katsomuksellista yleissivistystä. Kirkon näkemyksen mukaan katsomusopetus tulee järjestää niin, että huomioidaan lapsen etu, kodin ja koulun kasvatusyhteys, uskontolukutaidon turvaaminen, kulttuurien ymmärtäminen, uskontojen välinen dialogi sekä yhteiskuntarauhan vahvistaminen. Kirkko on avoin ja valmis katsomusaineiden opetuksen jatkuvalle kehittämiselle, jossa huomioidaan myös vähemmistöjen oikeudet ja tarpeet.
Uskonnonvapaus koskee kaikenikäisiä. Kyse on perusoikeudesta harjoittaa omaa uskontoa tai olla liittymättä uskonnon harjoittamiseen. Koulussa voidaan osana koulupäivää osallistua esimerkiksi joulu- tai pääsiäiskirkkoon. Osallistuminen on kaikille valinnaista, sillä koulun tulee järjestää uskonnollisille tilaisuuksille vaihtoehtoinen tilaisuus.
Uskonnon harjoittaminen ei kuulu koulun yhteisiin ja kaikille pakollisiin juhliin, esimerkiksi joulu- tai kevätjuhlaan. Eduskunnan perustuslakivaliokunta on kuitenkin linjannut, että juhlissa yksittäiset uskontoon viittaavat elementit, esimerkiksi Suvivirsi tai Enkeli taivaan -virsi ovat osa suomalaista juhlaperinnettä, ja ne voidaan liittää koulun yhteiseen juhlaan.
Koulut tekevät yhteistyötä monien eri tahojen kanssa. Yhteistyö tukee koulun omia ja opetussuunnitelmien tavoitteita. Paikalliset seurakunnat ovat koulujen tavallisimpia yhteistyökumppaneita. Seurakunnat tarjoavat kouluille esimerkiksi välituntitoimintaa, luokkien ryhmäytyksiä, retki- ja leiritoimintaa sekä kriisitukea. Nämä palvelut ovat kaikille avoimia eivätkä sisällä uskonnon harjoitusta. Yhteistyön on syytä perustua kunnan ja seurakunnan välisiin kirjallisiin sopimuksiin.
Kulttuurikasvatus kuuluu kaikille lapsille ja nuorille. Koulupäivään voi kuulua esimerkiksi konsertti tai taidetapahtuma. Uskonnollinen taide ja symboliikka ei vielä merkitse uskonnon harjoittamista. Uskontoa ja kulttuuria on mahdotonta erottaa esimerkiksi kuvataiteessa, arkkitehtuurissa tai musiikissa. Suomalainen kulttuuriperintö on runsaasti ammentanut kristinuskosta, niinpä lasten ja nuorten on luontevaa tutustua kristillisyyden kulttuurisiin vaikutteisiin, ja vierailla esimerkiksi kirkoissa ja hautausmailla, yhtä hyvin myös muiden uskontojen pyhissä paikoissa. Jos käynteihin liittyisi selkeää uskonnon harjoittamista, on niistä tiedotettava hyvissä ajoin huoltajia, ja järjestettävä vaihtoehtoinen tapahtuma.
Erilaisten kulttuuristen vaikutteiden ja maailmankatsomusten mahdollisimman syvällinen ymmärtäminen on suomalaisen koulun keskeinen tavoite. Tätä tavoitetta kirkko ja seurakunnat mielellään tukevat.
Uskonnon roolista koulussa on käyty vilkasta keskustelua marraskuussa 2024 sen jälkeen, kun Uudellamaalla sijaitsevassa koulussa peruttiin barokkikonsertti sen raamatullisen sanoituksen vuoksi. Suomalaisen barokkiorkesterin ja Helsingin kamarikuoron oli tarkoitus esittää säveltäjä Georg Friedrich Händelin Messias-oratorio. Koulun rehtori päätti kuitenkin perua konsertin, koska sävellys kumpuaa kristinuskon teemoista. Sanoitukset kertovat Jeesuksen elämästä.
***
Opetusministeri Li Andersson (vas) ehdotti syyskuussa 2019 elämänkatsomustiedon opetuksen avaamista kaikille koululaisille. HS 10.9.2019. Andersson totesi, että elämänkatsomustieto voisi olla valinnainen kaikille, jolloin muutos lisäisi yhdenvertaisuutta. Asiaa ei kirjattu hallitusohjelmaan.