Turun arkkihiippakunnan piispa Mari Leppänen. Kuva: Roosa Keski-Vahala
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ensimmäiset naispuoliset papit vihittiin 6.3.1988. Päätös pappisviran avaamisesta oli tehty kirkolliskokouksessa kaksi vuotta aiemmin. Viran avaamisesta naisille oli äänestetty kirkolliskokouksessa jo aiemmin kolmeen kertaan, mutta vaadittava ¾ ääntenenemmistö saatiin vasta vuonna 1986.
Naisten osuus papistosta on kasvanut tasaisesti. 2000-luvulla papiksi vihityistä enemmistö on ollut naisia. Virassa toimivista papeista vuonna 2023 naisia oli jo hieman yli puolet. Kirkon johtotehtävissä naisia on kuitenkin miehiä vähemmän; vajaa kolmasosa kirkkoherroista on naisia.
Seurakuntapastori-nimike korvasi vuonna 1994 nimikkeet virallinen apulainen ja ylimääräinen apulainen. Vuoden 1993 tilastoaineistossa oli vasta muutama seurakuntapastori, loput henkilöt olivat vielä em. nimikkeillä.
Helsingin edellinen piispa, Irja Askola, valittiin ensimmäisenä naisena piispaksi vuonna 2010. Hän toimi tehtävässään eläkkeelle siirtymiseensä asti vuoteen 2017. Espoon hiippakunnan piispana aloitti helmikuussa 2019 Kaisamari Hintikka, Turun arkkihippakunnan piispana aloitti helmikuussa 2021 Mari Leppänen, Mikkelin hiippakunnan piispana aloitti syyskuussa 2023 Mari Parkkinen.
Naispapit kirkossa 2000-luvulla, julkaistu 10.11.2015
Kun pappisvirka avattiin naisille, hyväksyttiin samalla kirkolliskokouksessa ponsi, jonka mukaan naisten pappeutta vastustavilla on edelleen mahdollisuus tulla vihityksi pappisvirkaan ja toimia kirkon tehtävissä. Esimerkiksi muutamat herätysliikkeet eivät edelleenkään kutsu järjestämiinsä tilaisuuksiin puhujiksi tai jumalanpalveluksia toimittamaan naispuolisia pappeja.
Vuonna 2006 piispainkokous linjasi, että naispappeuden torjuvan henkilön vakaumus ei voi näkyä työtehtävien hoitamisessa eikä esimerkiksi työvuorojärjestelyjä sukupuolen vuoksi tule tehdä.
Naisten pappeuden vastustajat ovat kirkossa pieni vähemmistö. Vuonna 2015 tehtyjen tutkimusten mukaan kirkon jäsenistä ja työntekijöistä naisten toimimista pappeina vastustaa 5 %. Seurakuntien luottamushenkilöissä osuus on hieman suurempi, noin 9 %.
Kirkon jäsenten, luottamushenkilöiden ja työntekijöiden suhtautuminen naispappeuteen (tilastokatsaus)
Piispainkokouksen selonteko 2006 liittyen naispappeuden vastustamiseen ja siitä johtuviin työyhteisöongelmiin
’Naispappeus’ tai ’naispappi’ on terminä osin harhaanjohtava, sillä se sisältää ajatuksen sukupuoleen sidotusta virasta. Kyse on kuitenkin yhdestä, yhteisestä virasta, joka on avattu myös naisille. Usein onkin löydettävissä parempia ilmaisutapoja kuvaamaan sitä, että pappisvirassa voi palvella sukupuolesta riippumatta.