Päiväkoti-ikäisten ja eskarilaisten katsomuskasvatus tähtää erityisesti lasten kulttuuriseen osaamiseen, vuorovaikutukseen ja ilmaisuun. Sen tavoitteena on tukea ajatteluun ja oppimiseen liittyvää laaja-alaista osaamista.
Varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen katsomuskasvatus on osa kokonaisvaltaista, yleissivistävää varhaiskasvatusta. Se vahvistaa lapsen identiteetin kehittymistä ja antaa hänelle valmiuksia elää moniarvoisessa yhteiskunnassa.
Varhaiskasvatus rakentuu sille moninaiselle kulttuuriperinnölle, joka muotoutuu lasten, heidän huoltajiensa sekä henkilöstön vuorovaikutuksessa. Kun lapsen elinpiiri laajenee, hän kohtaa kodin perinteiden, toimintamallien, arvojen ja katsomusten lisäksi toisenlaisia tapoja ajatella ja toimia.
Katsomuskasvatuksessa hyödynnetään lähialueen yhteistyömahdollisuuksia ja oppimisen paikkoja, jotka voivat olla esimerkiksi paikallisen seurakunnan tiloja.
Kunnan varhaiskasvatuksen henkilöstö toimii mallina lapsille kielellisen, kulttuurisen ja katsomuksellisen moninaisuuden myönteisessä kohtaamisessa.
Työntekijöiden ammatillinen, avoin ja kunnioittava suhtautuminen monimuotoisiin perheisiin, erilaisiin kieliin, kulttuureihin, katsomuksiin, uskontoihin ja perinteisiin luo edellytyksiä hyvälle kasvatusyhteistyölle.
Varhaiskasvatuksen henkilöstöllä on pedagoginen vastuu katsomuskasvatuksen suunnittelusta, toteutuksesta ja arvioinnista. Rakentava vuoropuhelu vähentää ennakkoluuloja ja edistää oppivan yhteisön kehittymistä.
Katsomuskasvatus liittyy olennaisesti varhaiskasvatuksen johtamisen kokonaisuuteen, jossa kielet, kulttuurit ja katsomukset nivoutuvat yhteen. Se on elämyksiä, kokemuksia, pohtimista, tutkimista, juhlia ja vierailuja, erilaisia näkökulmia, eriäviä mielipiteitä ja toinen toisensa kunnioittamista.
Lue lisää Opetushallituksen varhaiskasvatussuunnitelman perusteista
Varhaiskasvatusta säätelee varhaiskasvatuslaki. Sen mukaan varhaiskasvatuksen tavoitteena on antaa valmiuksia ymmärtää ja kunnioittaa yleistä kulttuuriperinnettä sekä kunkin kielellistä, kulttuurista, uskonnollista ja katsomuksellista taustaa.
Nämä tavoitteet ovat lähtökohtana, kun vaalitaan ja kehitetään juhlaperinteitä. Eri kieli- ja kulttuuritaustaisten lasten yhdenvertaisuuden kannalta on tärkeää, että jokaisella on mahdollisuus tutustua varhaiskasvatuksen juhlissa suomalaiseen kulttuuriin. Juhliin voi sisältyä joitakin uskontoon viittaavia elementtejä.
Tällaiset juhlatraditiot ovat sekä esi- että perusopetuksessa osa suomalaista kulttuuria. Perustuslakivaliokunnan mietinnön mukaan yksittäinen virsi tai hengellisen laulun laulaminen juhlassa ei tee tilaisuudesta vielä uskonnon harjoittamista. (Perustuslakivaliokunnan mietintö 10/2002 vp ja 2/2014 vp).
Viestiminen perheiden kanssa on tärkeää. Varhaiskasvatuksen järjestäjien tulee viestiä riittävän ajoissa juhlista ja muista tilaisuuksista, jotka sisältävät uskontoon viittaavia elementtejä tai uskonnon harjoittamista.
Huoltajien kanssa voidaan sopia lasta koskevista yksilöllisistä järjestelyistä esimerkiksi silloin, jos huoltaja ei halua lapsen osallistuvan kaikkeen juhlaan kuuluvaan ohjelmaan. Järjestelyt, kuten lapsen poistuminen juhlatilasta osaksi aikaa, tulee toteuttaa hienotunteisesti ja mahdollisimman vähän huomiota herättävästi. Aina on otettava huomioon lapsen turvallisuus.
Yhteisten tapahtumien ja juhlien tarkoituksena on edistää oppilaiden ja henkilöstön yhteenkuuluvuutta ja vahvistaa yhteisöllistä toimintakulttuuria. Perustuslakivaliokunnan mietinnön mukaisesti perustuslaista tai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännöstä ei seuraa vaatimusta poistaa koulun toiminnasta kaikkea uskontoon viittaavia elementtejä sisältävää ainesta. Uskonnollista alkuperää olevien perinteiden välttäminen ei valiokunnan mukaan myöskään edistä uskonnollista suvaitsevaisuutta.
Lue lisää: Opetushallituksen ohje
Varhaiskasvatuksen järjestäjät voivat päättää, järjestetäänkö varhaiskasvatuksen yhteydessä uskonnollisia tilaisuuksia, kuten jumalanpalveluksia ja uskonnollisia päivänavauksia, ja uskonnollisia toimituksia, kuten ruokarukouksia.
Uskonnolliset tilaisuudet ja toimitukset ovat uskonnon harjoittamista. Perustuslain 11 §:n 2 momentin mukaan uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan.
Uskonnollisten tilaisuuksien ja toimitusten aikana on mahdollisuuksien mukaan järjestettävä vaihtoehtoista ja mielekästä toimintaa (perustuslakivaliokunta 2/2014 vp). Vaihtoehtoisen toiminnan tulee olla, uskonnollista sisältöä lukuun ottamatta, luonteeltaan ja tavoitteiltaan mahdollisimman samankaltaista kuin siinä tilaisuudessa, jonka tilalla muuta toimintaa järjestetään.
Varhaiskasvatuksessa tulee huolehtia myös siitä, ettei uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistumisesta tai osallistumatta jättämisestä aiheudu lapselle leimautumista tai muita haitallisia seuraamuksia. Olennaista on, että lapsen huoltajalle jää todellinen ja aito vapaus valita, osallistuuko lapsi uskonnollisiin tilaisuuksiin ja toimituksiin.
Kirkkohallitus suosittelee, että uskonnollisia tilaisuuksia ja katsomuskasvatukseen liittyvää toiminta suunnitellaan seurakunnan ja kunnan varhaiskasvatuksen yhteistyönä. Erilaisten tilanteiden toteutuksessa on mielekästä huomioida eritaustaiset lapset perheineen.