Diakonia

Teologinen lähtökohta

Jeesuksen esimerkin ja opetusten mukaisesti lähimmäisen palveleminen, kreikaksi diakonia, on kirkon tuntomerkki ja luovuttamaton tehtävä. Niin kutsuttu Jeesuksen tehtävänjulistus (Luuk. 4:18-19) on kirkon ja sen jäsenten tehtävänjulistus: ”Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta”.

Diakonia on yksi kirkon työmuodoista, diakoniatyö. Tällöin sillä tarkoitetaan diakonian ammattilaisten eli diakoniatyöntekijöiden työtä. Tämän lisäksi diakonia on koko kirkon, sen jäsenten ja työntekijöiden, yhdessä jakama tehtävä ja elämäntapa.

Diakoninen kirkko

• auttaa ja tukee haavoittuvassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä,
• toimii oikeudenmukaisuuden, yhdenvertaisuuden ja rauhan puolesta,
• rakentaa hyvää elämää edistäviä yhteisöjä sekä
• varjelee luomakuntaa.

Kirkon ja sen seurakuntien tavoitteena on innostaa ja varustaa jäseniään toteuttamaan lähimmäisenrakkautta ja edistämään ihmisarvoista elämää. Diakoninen kirkko tunnistaa yhteiskunnallisia epäkohtia, välittää tietoa niistä yhteiskunnallisille päättäjille ja edistää yhdessä muiden toimijoiden kanssa hyvinvointia.

Diakonia ja yhteiskunta -yksikkö

Kirkkohallituksessa diakoniasta vastaa erityisesti Diakonia ja yhteiskunta -yksikkö (DY). 

Diakonia ja yhteiskunta -yksikön (DY) tavoitteena on edistää ihmisarvoista elämää ja kestävää kehitystä toimimalla erityisesti haavoittuvimmassa asemassa olevien ihmisten kanssa ja vaikuttamalla yhteiskunnalliseen kehitykseen kirkon arvoista käsin.

Tähän liittyen yksikön tehtävänä on tukea ja edistää kirkon diakoniaa, sielunhoitoa ja yhteiskunnallista vastuunkantoa yhdessä seurakuntien, hiippakuntien ja muiden yhteistyötahojen kanssa.

Tehtäväalueisiinsa liittyen yksikkö hoitaa yhteyksiä valtiovaltaan ja muihin yhteiskunnallisiin ja kirkollisiin tahoihin, kirkkoihin ja alan kansainvälisiin toimijoihin.

Yksikön toimintaa voi tarkastella kahdesta päänäkökulmasta:

Kehittäminen ja koordinointi

Edistämme kirkon perustehtävän toteutumista kokoamalla, tuottamalla, analysoimalla ja välittämällä tietoa, käynnistämällä kehittämishankkeita, järjestämällä neuvotteluja, koulutusta ja tapahtumia, tuottamalla aineistoja sekä hoitamalla meille osoitettuja kirkon yhteisiä tehtäviä ja tukemalla erityisalueiden toimintaa (kuten esimerkiksi Kirkon diakoniarahasto, sairaala- ja vankilasielunhoito, puhelin- ja verkkoauttaminen, kriisi- ja suuronnettomuusvalmius, viittomakielinen työ, perheneuvonta, saavutettavuus). 

Yhteiskunnallinen vaikuttaminen

Vaikutamme herättämällä sosiaalieettistä keskustelua, antamalla kannanottoja ja lausuntoja, tekemällä aloitteita ja toimimalla yhdessä yhteiskunnan eri tahojen kanssa. 

Pidämme yhteyttä kansallisten toimijoiden lisäksi muihin kirkkoihin sekä ekumeenisiin ja kansainvälisiin järjestöihin, seuraamme niissä käytävää keskustelua ja edistämme verkostoyhteistyötä. 

Keskeisiä vastuualueita

Yksikössä työskentelee asiantuntijoita mm. seuraaviin ilmiöihin ja vastuualueisiin liittyen.

• Köyhyyden, syrjäytymisen, asunnottomuuden, työttömyyden, yksinäisyyden, merkityksettömyyden kokemuksen, mielenterveyden, päihteiden, rikosten, muistisairauksien ja omaishoidon kysymyksiin liittyen kirkon työntekijöiden ja vapaaehtoistoimijoiden tukeminen, kirkollinen, ekumeeninen ja uskontojenvälinen sekä yhteiskunnallinen yhteistyö ja kumppanuus sekä edunvalvonta ja vaikuttaminen haavoittuvimmassa asemassa olevien hyväksi.
• Haavoittuvassa asemassa ja erilaisissa kriiseissä olevien ihmisten tukeminen kehittämällä ja vahvistamalla työntekijöiden osaamista ja vastuullamme olevia valtakunnallisia palveluja, kuten esim. Kirkon diakoniarahasto, Kirkon puhelin- ja verkkoauttaminen ja Kirkon kriisipuhelin. 
• Kirkon kriisi- ja suuronnettomuusvalmiuden kehittäminen edistämällä eri toimijoiden valmiussuunnittelua ja -harjoittelua sekä tukemalla kirkon työntekijöiden ammatillista osaamista.
• Diakonisen ja sielunhoidollisen vapaaehtoistoiminnan (seurakuntalaisuuden) vahvistaminen seurakunnissa, lähimmäisvastuuseen innostaminen ja varustaminen.

Koulutusten, aineistojen ja erilaisten kehittämishankkeiden lisäksi asiantuntijoiden vastuulla on kirkon diakonista ja sielunhoidollista toimintaa koskevan tiedon tuottaminen (tilastot, barometrit, selvitykset), analysointi ja viestiminen (tuki toimintojen kehittämiseen ja vaikuttamisviestintä) sekä edellä mainittuja ilmiöitä koskevan tiedon kokoaminen ja välittäminen.