Mummon Kammari on tamperelainen vapaaehtoisen vanhustyön keskus, joka on toiminut vuodesta 1989. Mummon Kammari on osa Tampereen ev.lut. seurakuntien diakoniatyötä. Mummon Kammari auttaa tavallisen ihmisen taidoin Tampereella asuvia ikäihmisiä niin kodeissa, palvelutaloissa kuin tehostetuissa palveluyksikössäkin. Mummon Kammari on myös kotoisa käyntikohde, johon voi tulla tutustumaan yksin tai ryhmässä. Mummon Kammari välittää Tampereen alueella vapaaehtoisapua koteihin […]

Kirkon lapsityön perustana on kaste. Seurakuntien lapsityö tukee kotien kristillistä kasvatusta. Keskeisimpiä työmuotoja ovat päiväkerhot, pyhäkoulut, perhekerhot sekä aamu- ja iltapäivätoiminta. Päiväkerho vakiintui työmuotona 1970-luvulla. Niihin kokoontuu alle kouluikäisiä lapsia 1–5 kertaa viikossa. Päiväkerho on lapsen kokonaiskehitystä tukevaa toimintaa. Kristillisellä kasvatuksella on siinä keskeinen sija. Pyhäkoulu on vanhin lapsityön muoto. Se tuli Suomeen 1800-luvun lopulla. […]

Seurakunnan tulee pitää rippikoulua, jossa perehdytetään kirkon yhteiseen uskoon ja ohjataan elämään seurakunnan yhteydessä. Rippikoulussa annetaan opetusta kirkolliskokouksen hyväksymän kristinopin mukaisesti. Rippikoulua johtaa pappi tai lehtori. Opettajina voivat toimia heidän lisäkseen kanttorit, nuorisotyönohjaajat ja muut seurakunnan viranhaltijat ja työntekijät. (Kirkkojärjestys 3:19§) Piispainkokous on hyväksynyt Rippikoulusuunnitelman 2017 – Suuri ihme, jonka mukaan rippikoulu on elämää Jumalan […]

Sielunhoito on yksityisen ihmisen auttamista hänen elämäänsä, ihmissuhteitaan ja jumalasuhdettaan koskevissa kysymyksissä. Sielunhoito on henkilökohtaista keskustelua papin tai maallikon kanssa. Yksityisen sielunhoidon rinnalla puhutaan yleisestä sielunhoidosta, joka toteutuu eri tavoin seurakunnan työssä, ennen muuta jumalanpalveluksessa. Sielunhoidon tavallisin menetelmä on keskustelu tai mahdollisesti pitkäkestoinen keskustelujen sarja. Siihen voidaan liittää myös Raamatun lukemista, rippi tai ehtoollisen vietto. […]

Ruokapankeiksi kutsutaan joidenkin seurakuntien diakonian yhteyteen perustettuja erityisyksiköitä, jotka jakavat ruoka-apua sitä tarvitseville. Ruokapankista voi saada apua silloin, kun hätä on välitöntä ja väliaikaista eikä muita mahdollisuuksia ruoan hankkimiseksi ole. Apua voi hankkia diakonia- tai sosiaalityöntekijän kautta. Ruokapankkien elintarvikkeet hankitaan pääasiassa EU:n elintarviketuella. Lisäksi seurakunnat käyttävät omia varojaan ja saavat lahjoituksia. EU:n elintarviketuen jakelua kirkossa […]

Kirkon ympäristödiplomi seurakunnille perustettiin vuonna 2001. Kyseessä on vapaaehtoinen järjestelmä, jonka avulla seurakunta voi parantaa ympäristöasioiden hoidon tasoa, mutta myös muutoin tehostaa toimintaansa. Se korostaa sekä seurakunnan johdon, henkilöstön että seurakuntalaisten vastuuta ja ympäristönäkökulman huomioon ottamista kaikessa toiminnassa. Toiminnan lähtökohtana on seurakunnan johdon – kirkkoneuvoston tai seurakuntayhtymässä yhteisen kirkkoneuvoston – ilmaisema tahtotila: meidän seurakuntamme haluaa […]

Ystävyysseurakuntatoiminta tarkoittaa kahden kirkon seurakuntien välistä yhteistyötä, johon molemmat ovat sitoutuneet. Ystävyysseurakuntatoiminnan tarkoituksena on edistää palvelua ja kirkkojen, seurakuntien ja niiden jäsenten yhteyttä, vuorovaikutusta, kasvamista kristillisessä uskossa. Yhteistyötä tehdään aktiivisimmin nuorisotyön, diakonian ja musiikin alueilla. Taloudellisesti heikossa tilanteessa oleville seurakunnille voidaan antaa aineellista apua. Suurin osa Suomen evankelis-luterilaisten seurakuntien ystävyysseurakuntasopimuksista on solmittu Viron, Inkerin ja […]

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kriminaalityö hahmottuu neljäksi pääalueeksi: 1.Työ rangaistujen ja heidän omaistensa hyväksi. 2.Työ rikosten uhrien ja heidän omaistensa hyväksi. 3.Yhteistyö ei-kirkollisten kriminaalityön toimijoiden (julkisen sektorin ja järjestöjen) kanssa. 4.Osallistuminen kriminaalityön perusteita ja toimintaa koskevaan teologiseen, eettiseen, yhteiskunnalliseen ja tieteelliseen keskusteluun ja tutkimukseen. Työtä tehdään rangaistuslaitoksissa, seurakunnissa, kunnissa, perheissä sekä yhteistyössä viranomaisten ja monien järjestöjen […]

Seurakunnat pitävät rekisteriä jäsenistään. Tiedot Suomen koko väestöstä kirjataan väestötietojärjestelmään, jota ylläpitää Digi- ja väestötietovirasto (DVV). Seurakunnat käyttävät valtion väestötietojärjestelmän tietoja omassa toiminnassaan ja hallinnossaan. Seurakuntien tehtävänä on antaa tietoja vanhoista kirkonkirjoista ja jäsenluetteloista, hoitaa avioliiton esteiden tutkinnat sekä ilmoittaa tiedot kirkollisiin toimituksiin liittyvistä tapahtumista. Väestöstä alettiin pitää kirjaa Suomessa 1500-luvulla. Tällöin laadittiin maakirjoja ja […]